tiistai 27. helmikuuta 2018

Lopullinen toivo






(Kuvassa minun rippikirkkoni).




Ensio Lehtoselta:



"Kotikaupunkini kirkossa kolmannentoista penkin viereisessä pylväässä oli kultakehyksissä taulu, jonka teksti alkoi suurilla kirjaimilla:
- Me keisari Aleksanteri II.
Kuinka usein tavasinkaan tätä juhlallista manifestia, keisarillista julistusta, kun istuin isäni vieressä tutussa penkissämme. Millä kunnioituksella suhtauduinkaan mahtavan vallantunnon sanelemiin sanoihin. Keisari oli mielestäni melkein kuin Jumala.



Tänä päivänä on tämä mahtava hallitsija vain kourallinen multaa. Ja hänen sanojensa mahti on täydellisesti hävinnyt.



Mutta Hänen manifestinsa, joka on todellinen maailman Herra,on vielä kahden vuosituhannenkin jälkeen voimassa. Se on valoisa ja valloittava. Sitäkin olen yrittänyt suurella kunnioituksella tavata ja teen sen nytkin, sillä se kuuluu:
- Katso, uudeksi minä teen kaikki.
Pääpaino on tässäkin manifestissa sanalla MINÄ. Herra Jeesus on se MINÄ, joka vakuuttaa tekevänsä kaiken uudeksi minun elämässäni. Ja myös sinun. Jopa koko Herran Siionin, joka on uneliaisuuden ja heikkouden tilassa, kuten mekin.



Herra Jeesus tekee kaiken uudeksioman suunnitelmansa mukaan ja omaa aikatauluansa noudattaen. Hän toteuttaa Sanansa ja luo uutta meissä ja muissakin.





_ _ _





- Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki." Ja Hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet."

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Hänen tuntemisensa toivo










Vielä muutaman päivän pysymme Ensio Lehtosen mukana helmikuun aiheessa, joka on toivo.




Tänään:




"Orpo tyttö sai kuolemansa hetkellä nähdä ihmeellisen näyn. Juuri kun hän oli menossa pois, kirkastuivat hänen kasvonsa, ja hän huudahti: - oi, äiti, äiti!
Orvon lapsen äiti oli kuollut niin varhain, ettei hänellä ollut vähintäkään muistoa äidistään. Hänellä ei ollut myöskään valokuvaa, josta hän olisi voinut saada aavistuksen äidin ulkomuodosta. Ja kuitenkin hän tunsi selvästi äitinsä kuolinhetkellään.



Kuinka tämä saattoi olla mahdollista?
Uskon, että pienellä orvolla oli sisäiset silmät, joilla hän heti tunsi äitinsä, kun hän saapui autuaasti nukkuneiden paratiisiin.
Uskon myös, että me kaikki, jotka rakastamme Jeesusta, vaikka emme ole Häntä nähneet, heti tunnemme Hänet, kun astumme taivaan päärlyportista sisälle.



Jeesuksen haavat ovat pettämätön merkki. Jos emme muusta, niin teurastetun Karitsan haavoista me tunnemme rakkaan Jeesuksen, kun me saamme nähdä Hänet sellaisena kuin Hän on.
Nyt katselemme Häntä toivossa, mutta kerran saamme katsoa Karitsaa kasvoista kasvoihin. Mikä autuus se onkaan, kun saamme nähdä rakkaan Vapahtajamme ja tuntea Hänet."




- - -





- Katso Hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessaan. Totisesti, amen. Ilm.1:7

torstai 22. helmikuuta 2018

Huolenpito






Tänään huomasin kirjahyllyssä tämän: Uusi testamentti nykysuomeksi, vuodelta 1972. Isotekstinen kirja.




Avasin sen summittaisesti ja se aukesi tästä:




"Jeesus sanoi oppilailleen: "Tästä syystä sanon teille: älkää kantako turhaa huolta siitä mitä söisitte tai mitä pukisitte päällenne. Onhan elämä enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet. Katsokaa korppeja! Ne eivät kylvä eivätkä niitä, ei niillä ole varastoja eikä aittoja. Kuitenkin Jumala pitää niistä huolen. Ettekö te sentään ole paljon tärkeämpiä kun linnut? Voitteko te huolillanne pidentää ikäänne minkään vertaa? Jos ette voi edes sitä saada aikaan, miksi kannatte huolta muusta?
Katsokaa miten kukat kasvavat. Ne eivät tee työtä, eivät kehrää. Minä sanon, ettei edes kuningas Salomon loisteliain juhla-asu vetänyt vertoja tuollaiselle kukalle. Näin Jumala pukee ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna kuihtuu ja viskataan uuniin. Kai hän silloin teidätkin vaatettaa! Vähämpä teillä on uskoa. Lakatkaa huolehtimasta ruoasta ja juomasta, älkää olko levottomia.
Pakanat näkevät paljon vaivaa tällaisesta, mutta teidän isänne kyllä tietää, että te sitä tarvitsette. Pyrkikää siihen, että Jumalan valta toteutuu, niin hän antaa teille tämänkin."












Olen omassa elämässä kokenut paljon tuota Jumalan huolenpitoa juuri ruuan ja vaatteiden suhteen. Kunpa osaisi huolet muistakin asioista jättää samalla tavalla uskoen, että Isä nekin tietää...monta kertaa on kuitenkin senkin kokenut, että asiat on hoituneet tavalla tai toisella, vaikka kuinka olisi niitä murehtinut etukäteen.





"Kun hän hoitaa perhosen,
västäräkin, leinikin,
eikö hoitaisi myös meitä,
lohduttaisi väsyneitä
niinkuin äiti lastaan."




Runo jostain lastenlehdestä mieleen jäänyt.

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Rakkauden synnyttämä toivo











Ensio Lehtoselta taas päivän sanaa:




"Isäni laiva tuli aina parin kolmen viikon kuluttua kotiin. Niinä päivinä, kun hänen piti saapua, olin intoa ja odotusta täynnä. Kuinka monesti kiipesinkään ullakon ikkunaan. Siellä luin usein läksynikin. Odotin isän laivaa Urposten niemen takaa.
Mutta kerran keväällä en odottanut. Toivoin, ettei isän laiva olisi koskaan tullut. En ollut ullakolla vaan lymyilin puuliiterin pimeydessä. Pelkäsin. Miksi? Minulla oli nelonen ruotsissa. Siksi en rohjennut odottaa isän tuloa. Häpesin näyttää hänelle huonoa todistustani.



Näin on ollut usein hengellisessä elämässänikin. On ollut aikoja, jolloin olen odottanut Jeesusta. Olen rakastanut Hänen tulemustaan. Olen tahtonut olla puhdas niinkuin Hän on puhdas.
Mutta usein olen myös unohtanut Jeesuksen tulemuksen. Olen puuhaillut kaikessa muussa, mutta Jeesuksen tulemus on unohtunut. Eivät sitä toiset huomaa. En itsekkään aina ole siitä selvillä.




Jeesuksen tulemusta emme voi rakastaa emmekä muillekkaan siitä puhua, jos sydämellämme on joku "nelonen", joku synti, jota emme halua tunnustaa, helmasynti jota rakastamme ja puolustamme.
Mutta rakkaus Jeesukseen korjaa kaiken. Kun me pysymme Hänessä ja Hänen rakkaudessaan , niin rakkauden ja armon voimat vaikuttavat meissä parannusta ja uudistusta. Me haluamme pyyhkiä pois kaikki "neloset" elämästämme Jeesuksen veressä, ja niin saamme taas riemulla odottaa Vapahtajamme pikaista tuloa omiansa noutamaan."



- - -




"Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat. - 2.Tim. 4:8




Näin siis Ensio Lehtonen.





" Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin, sitten meidät, jotka ovat jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin, ja niin me saamme aina olla Herran kanssa, niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla." 1.Tess.4: 16-18 33/38 käännös.




sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Jätä asiasi Jumalan käsiin










Kirjasta: Jumala puhuu




..."luulet että tällaisessa kriisissä pitää tehdä niin paljon.Voit tehdä vain yhden. Yhdistä elämäsi Jumalan voimaan luottautumalla Hänen varaansa, joka on tehnyt kaiken puolestasi ja joka tekee yhä työtä sinussa. Silloin pidän huolen siitä, että elämäsi ja asiasi juontuvat oikeaan uomaan oikeassa järjestyksessä yhtä järkähtämättömästi kuin aurinko nousee aamuisin.



Jumalan korvaa ei tavoita niinkään kiihkeä anominen, vaan vaikeuden ja huolen hiljaa uskominen Jumalan käsiin. Luota siis äläkä pelkää, niinkuin ei pelkää pieni lapsikaan, joka luovuttaa sekaantuneen lankavyyhdin äidin käsiin ja rientää leikkimään. Tämä ehdoton luottamus miellyttää äitiä paljon enemmän kuin jos lapsi painuisi polvilleen manaamaan hänen apuaan. Viime mainittuhan tuottaisi äidille mielipahaa senvuoksi, että siinä olisi vihjaus hänen haluttomuudestaan auttaa silloin, kun apua tarvitaan."

lauantai 17. helmikuuta 2018

Aamun ajatuksia








"Hän yksin on minun kallioni,
minun apuni ja turvani:
en minä horju.
Jumalassa on minun apuni
ja kunniani.
Minun väkevyyteni kallio,
minun turvani on Jumala.


Psalmi 62:7-8






Tänä aamuna kun silmäni aukaisin, niin heti samantien hyökkäsivät huolet ja "masennuksenpoikanen" mieleen. Tuli ajatus: Voi ei taas tätä, eikö hetkeä saa olla rauhassa mieltä vaivaavilta kysymyksiltä ja ongelmilta....
Onneksi saman tien alkoi soida päässäni laulu:





"Nimi Jeesus on kalliolinna,
elon taistoissa,
myrskyissä maan.
Aina kun taistelu riehuu
Hänen luonaan rauhan mä saan."




Kiitos Herralle, Hän taas muistutti, että Hän on se rauhan lähde, yli maisten murheiden. Kun tulin alakertaan sanoin miehelle: "Nimi Jeesus on kalliolinna!"
mihin hän, että Amen! Ja sitten: "Rukoillaan", ja niin rukoiltiin :)





Myöhemmin alkoi vielä soida päässäni laulu:

"Lapsi oma Herran,
taivaan Kuninkaan.
Kruunun perin kerran,
valtakunnan saan."





Kyllähän sielunvihollinen mielellään saisi meidät alas painettua heti aamusta, mutta kiitos että Jeesus on voittaja!

perjantai 16. helmikuuta 2018

Hän tulee!


Ensio Lehtoselta:


Epävarmuus on vallannut monen mielen. Toivo on kadonnut. On kuin murhehuntu lepäisi ihmisten yllä. Riehakkaan ilonkin keskeltä kuultaa suru ja tuska. Moni on minultakin vakavasti kysynyt: - Mitähän tästä tulee?
Sitä kysellään myös noidilta ja ennustajilta enemmän ehkä kuin koskaan ennen, vaikka eletään sivistyneessä maailmassa.
Sitä kysytään Herran papeiltakin. Tulevaisuuden pelko ja yleinen epävarmuus on tehnyt ihmiset myös uskonnollisiksi. On herätystä, on Herran etsintää.






Mitä sitten on tulossa? Vastaukseni on vilpittömälle kysyjälle tämä: - Sinun kuninkaasi tulee!
Muuta ei meidän tarvitse tietää. Tämä riittää. Tämä tietoisuus täyttää sydämemme ilolla ja odotuksella. Tämä sanoma muuttuu kirkkauden evankeliumiksi, jatkuvaksi, parhaillaan ja yhä uudelleen tapahtuvaksi tosiasiaksi. Jeesus tulee! Nyt tai huomenna. Ja eräänä hyvin läheisenä aikana. jonka hetken tietää vain Isä yksin. Silloin Hän tulee lopullisesti ja viimeisen kerran.



Sinunkin kuninkaasi tulee! Ja minun.




"Sllä vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee Hän, joka tuleva on, eikä viivyttele." Hebr.10:37





keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Valkoinen kivi









"Jolla on korva se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sille, joka voittaa, minä annan salattua mannaa ja annan hänelle valkoisen kiven ja siihen kiveen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja." Ilm.2:17





Viime kerralla Kylätalon Ilosanoman illassa oli meidän (osa-aikainen) pastorimme puhumassa, ja hän puhui Ilmestyskirjasta. Seuraavana iltana srk:ssa hä puhui myös osaksi samasta asiasta. Hän puhui mm. tuosta Ilmestyskirjan valkoisesta kivestä.


Valkoinen kivi merkitsee:

- syyttömyyttä
- ystävyyttä
- valtuutusta




Muinaisaikaan kun käytiin oikeutta tuomari laittoi johonkin kouruun syyttömyyden merkiksi valkoisen kiven, ja syylliselle mustan kiven. Kun Jeesus antaa omilleen valkoisen kiven, niin se on syyttömyyden vakuus.

(Pastorimme on muuten siviiliammatiltaan tuomari :)




Myös joskus muinoin on ystävillä ollut tapana halkaista valkoinen kivi, ja toiseen puoleen kirjoitettiin toisen nimi ja toiseen toisen. Sitten kivet vaihdettiin ja kumpikin sai mukaansa ystävänsä nimen kivessä.




Kiven antaminen merkitsee myös valtuutusta. Jeesus valtuuttaa uskovan, antaen hänelle uuden voittajan nimen, jonka hän vain itse tietää.
Siinä Jeesus valtuuttaa meidät siihen asemaan jönka Hän haluaa meille antaa.





Ihmeelisiä asioita ja ihmeellisiä tulevaisuuden näkymiä, kun vain pysymme uskossa Häneen!




tiistai 13. helmikuuta 2018

Sekasortoisen ainoa toivo










Ensio Lehtoselta:



"Päätön kana on kauhistuttava näky. En unohda koskaan lapsuuteni päätöntä kanaa. Äidin kehotuksesta otin kanalasta vanhan kanan, vein sen puuliiteriin ja löin pään kirveellä poikki. Mutta kanapa lähti lentoon. Pyrähteli suinpäin sinne tänne. Törmäili verta vuotaen,kunnes väsyi loppuun.
Päätön kana on myös nykyinen maailma.
- Olemme syöksymässä suin päin jonnekin, mutta minne? kysyvät johtajat.
- Olemme nyt lähestymässä historian järkyttävimpiä hetkiä.
- Viikko viikolta jännitys kasvaa uskomattomassa määrässä,lausuu toinen.





Ihmiskunta on kuin päätön kana, sen kohtalonhetki on jo lyönyt. Vielä muutamia turhia törmäilyjä, ja sitten seuraa nääntymyksen hiljaisuus.
Ihmiskunta menetti päänsä jo Adamin lankeemuksessa. Sen jälkeen on koko Adamin suku ollut ilman yhdistävää päätä ja joutunut toivottomaan epäjärjestykseen ja sekasortoon. Kaikki ovat kaikkia vastaan. Syövät toisiansa ja hävittävät.
Sellainen on elämän meno. Sen me näemme ja koemme kipeästi myös omassa elämässämme.





Pää on Jeesus, jonka ihmiskunta on hyljännyt synnin tähden erottautuessaan elävästä Jumalasta.
Mutta Jeesus on tullut uudelleen pääksi. Hän on seurakunnan pää, kaikkien niiden Jumalan ihmisten, jotka Häneen uskovat.
Meidän ei Jeesus-pään yhteydessä tarvitse toimia kuin ilmaa huitoen, kuin päättömät kanat, vaan me saamme alistua Hänen johtoonsa.
Hän on Pää ja Hän määrää, ja me tottelemme. Silloin on elämämme jälleen sopusointuinen."




Omia mietteitä:

Ja ajatelkaas, Ensio Lehtonen kirjoitti tämän jo 1961 julkaistussa kirjassa. Miten paljon enemmän tämä on nyt ajankohtainen. Maa syöksyy kohti tuhoaan. Mutta riiputaan kiinni Jeesuksessa ja Jumalan sanassa, niin olemme turvassa. Hän on luvannut niin. Olemmeko me se sukupolvi, joka näkee Jeesuksen saapuvan kirkkaudessaan hakemaan niitä, jotka ovat valmiina?





Ole siunattu tänäänkin!

maanantai 12. helmikuuta 2018

Menkää siis ja tehkää...




Tänään oli tullut sähköpostia Patmoksen Pasi Turuselta. Lainaan siitä pätkiä tähän.




"Ajattele Aabrahamia, Jumala sanoi hänelle : "Lähde maastasi ja suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan." 1. Moos.12:1












Moosekselle Hän sanoi: " Niin mene nyt, minä lähetän sinut faaraon tykö, ja vie minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä." 2. Moos. 3:10
Ja Jeesus sanoi: Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.." Matt.28:19




Monesti me estelemme, niinkuin Mooseskin esteli: "Mikä minä olen menemään faaraon tykö ja viemään israelilaisia pois Egyptistä." 2 Moos. 3:11
Epävarmoille Kaikkivaltias lupaa matkavarustukseksi itsensä.




Älä jätä tekemättä sitä mitä voit, vaikka se omissa silmissäsi vaikuttaisi vähäpätöiseltä. Se mitä annat tai teet saa merkityksensä siitä, että teet sen vastauksena Suuren Lähettäjän kutsuun, joka sanassaan sanoo sinulle: Mene, minä olen sinun kanssasi! Tänäänkin."




Siunauksia sinulle!

lauantai 10. helmikuuta 2018

Valvovan toivo




"Jotakin ratkaisevaa on tulossa. Sen todistavat ajanmerkit ja Herran Henki sydämissämme. Odottava morsian näkee idän taivaalla Ylkänsä tulemuksen taivaallisen kajastuksen, mutta sen ohella kämmenenkokoisen siunauksien pilven.
Kumpi näistä saapuu ensin kohdallemme, sen Isä taivaassa yksin tietää. Kenties Jeesus saapuu ensin noutamaan ne, jotka ovat valmiit, ja vasta sen jälkeen tulee suuri ja hirveä heräämisen päivä vaivanajan vaivoissa ja ahdistuksissa.



Mutta Jumalalle kiitos, että herätyksen pilvi voi ehtiä myös ennen Jeesuksen tulemusta. Se herättää uneliaan ja penseän Siionin palavin lampuin odottamaan ylkäänsä, ja suruttoman maailman etsimään kiireesti synneillensä sovitusta Karitsan veressä.
Sitä me odotamme ja moni kammiorukoilija kanssamme.
Jos meidän rukouksiimme on yhdistynyt Kristuksen rakkauden pakottava tuska ja sielujen pelastuksen polttava ikävä,niin totisesti ne saattavat siunauksien pilvet nousemaan kiireesti taivaallemme.
Kenties Herra vielä armahtaa?











Emmehän halua väsyä Herraa odottamaan ja armoa rukoilemaan itsellemme ja muille". Ensio Lehtonen




- - -




- Heräjä valvomaan ja vahvista jäljelle jääneitä, niitä jotka ovat olleet kuolemaisillaan. Ilm. 3: 2

perjantai 9. helmikuuta 2018

Toivon varmuus




Jälleen kerran Ensio Lehtosta:




" Eräänä kesänä opin maalaiskylässä ymmärtämään, miksi Alitalon isäntä kaivertaa jokaiseen työkaluunsa ja tavaraansa oman puumerkkinsä. Se on hänen leimansa. Olkoon harava vaikka naapurin pellolla, jos siinä on Alitalon isännän leima, hän korjaa sen kotivajaansa. Hänellä on siihen oikeus. Sen todistaa hänen oma leimansa haravan lavassa.










Samalla tavoin Henki leimaa meidät uudestisyntymisessä taivaalliseksi tavaraksi. Silloin me tulemme käytännössäkin Jeesuksen omaisuudeksi. Me kuulumme Hänelle Hänen verensä tähden ja me tahdomme jäädä Hänen hallintaansa ainiaaksi.
Henki painaa meihin Karitsan nimen ja Hänen isänsä nimen. Karitsan nimi on meissä asuva Kristuksen Henki, joka todistaa meidän henkemme kanssa , että olemme Jumalan lapsia. Isän nimi on taas meissä oleva lapseuden henki, joka huutaa "Abba, isä!"




Me olemme vielä naapurin pellolla . Me olemme vieraita ja muukalaisia tässä maailmassa. Mutta meillä on sydämessämme siunattu varmuus, että Herra tuntee omansa niinkuin Alitalon isäntä haravansa, koska meissä on Pyhän Hengen leima, Kristuksen Henki ja lapseuden Henki. Tämä meissä asuva Henki osaa myös puhua. Henki todistaa sydämissämme, että olemme Jumalan lapsia, Kristuksen omaisuutta. Hän oikein huutaa siellä Isän puoleen.





Sydämemme on silloin palava ja riemullinen. Mikä onkaan ihanampaa kuin olla Jeesuksen oma ja Isän lapsi, taivallisella leimalla merkitty aikaa ja iäisyyttä varten.



- - -




- Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: "Herra tuntee omansa". -2.tim. 2:19

torstai 8. helmikuuta 2018

Päivän matkan kerrallaan



Hyvää huomenta taas Ensio Lehtosen ja Sessen myötä :)









Helmikuun 8.




"Uusi tie on taas edessämme. Uusi päivä. Ehkäpä sinulle pitkä. Mutta meille kaikille tuntematon. Aurinkoinen tai pilvinen. Tai ehkäpä epävakainen.
Kirkkorukouksessa me rukoilemme suotuisia ilmoja. Aurinkoa tarpeeksi. Myös sadetta ja myrskyä. Yhdessä ne myötävaikuttavat parhaaksemme. Molemmpia tarvitsemme. Muutoin ei synny hedelmää iankaikkiseen elämään.



Toivon sinulle myös psalminlaulajan tavoin tasaista tietä. Hän pyysi sitä Herran ihmeellisen nimen tähden. Ei meillä itsemme tähden ole oikeutta tasaiseen tiehen. Jos Herra valmistaisi tien meille, niinkuin meidän syntimme ansaitsivat, niin se olisi kivistä ja orjantappuraista ylämäkeä.





Mutta sen piikkisen ja raskaan tien on Herra Jeesus itse kulkenut. Hän on sen raivannut omalla kärsimisellään ja kuolemisellaan puhtaiksi pistävistä piikeistä ja terävistä kivistä. Hän ei tee meille tänäkään päivänä meille meidän syntiemme mukaan eikä kosta meille meidän pahain tekojemme mukaan. Taivaan tie on tasainen Jeesuksen ansion tähden, niille jotka Jeesuksessa ovat.

Olkoon meidän tiemme tasainen, ettemme uupuisi kivikkoisen ylämäen orjantappuroihin. Rukoilkaamme sitä". Ensio Lehtonen v.1961.




- - -




- Sinun hyvä Henkesi johdattakoon minua tasaista maata. - ps.143:10




Luin tuon psalmin, se on otsikoitu: Hädässä olevan avuksihuuto. Katumuspsalmi.
Psalmin loppupuolelta olin joskus alleviivannut lauseita ja kirjoittanut väliin omia "tuntojani".

" Opeta minut tekemään sitä , mikä sinulle kelpaa, sillä sinä olet minun Jumalani. Sinun hyvä Henkesi johdattakoon minua tasaista maata. Herra, virvoita minua nimesi tähden, vanhurskaudessasi auta minun sieluni ahdistuksesta. Tuhoa minun viholliseni (pelko, katkeruus ym.) armosi tähden, ja hukuta kaikki (pahat ajatukset), jotka minun sieluani ahdistavat, sillä minä olen Sinun palvelijasi." Suluissa olevat siis minun joskus kirjoittamia omia lisäyksiäni, tunteitani sillä hetkellä. Nuo olivat psalmi 143, jakeet 10-12.




Siunausrikasta päivää sinulle ystäväni!



tiistai 6. helmikuuta 2018

Pettyneitten toiveiden siunaus




Sana huomiselle (7.2.) päivälle Ensio Lehtosen kirjasta:




"Eräässä Saksan taidegalleriassa on taulu, joka on sijoitettu pitkän käytävän päähän. Kaukaa katsoen se näyttää sekavalta pilvirykelmältä, joka ei mainittavasti viehätä katsojaa. Mutta lähestyessään "Pilvimaisemaa" huomaakin hämmästyksekseen, että sekava pilvimuodostelma onkin koottu pienenpienistä ihanista enkeleistä. Mitä lähemmäksi "Pilvimaisemaa" katsoja tulee, sitä ihastuttavampia ovat kerubien ja serafien suloiset piirteet.












Ehkäpä sinun elämääsi peittää parhaillaan sekava pilvimaisema. Mielesi on alakuloinen kuin harmaa päivä. Kauniit toiveesi ovat rauenneet, jalot ihanteesi särkyneet ja elämäsi on täynnä huolia ja pettymyksiä.
Mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut ilman taivaallisen Isän sallimusta. Eivät sinun pilvesi ole tuomion ja rangaistuksen pilviä. Isän siunaus on niihin kätketty.













Yritä nöyrästi taipua taivaallisen Isäsi rakastavan käden alle ja katsele sieltä käsin elämäsi "Pilvimaisemaa". Totisesti sinäkin alat erottaa enkelten kasvoja vaikeuksiesi pilvissä. Ja lopulta olet huomaava, että elämäsi harmaus oli sittenkin enkeleitä täynnä.
Silloin sinä ihastut "Pilvimaisemaasi" ja osaat kiittää taivaallista Isääsi kaikesta.





- - -





- Minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin. - Room.8:18

maanantai 5. helmikuuta 2018

Toivoa ahdistuksissa








Ensio Lehtonen:



"Autoa ajaessamme varsinkin pimeään aikaan näyttää usein siltä, että tie loppuu synkkään metsään tai suorastaan järveen. Mutta juuri oikeaan aikaan se kääntyykin ja taas on avara tie edessämme.
Samalla tavalla me olemme elämässämme kuin seinän edessä. Varsinkin oman itsemme suhteen.
Kävi niin kuin kävi ja sitä sinä nyt suret. Sinusta ei tullutkaan voimakasta voittajaa. Ei tullut hyvää ja rakastettavaa. Etkä tullut viisaaksi ja hyödylliseksi. Vaikka olit sellainen joskus omasta mielestäsi, niin toiset eivät antaneet sinulle mitään arvoa. Kaikessa petyit. Alakuloisena jäit syrjään.
Ja nyt istut kuin seinän edessä ja huokailet."





Ahtaalla oli Paavalikin, kun hän kokemuksistansa kertoo:

"Me olimme kaikin tavoin ahtaalla, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainotut mutta emme hyljätyt, maahankukistetut mutta emme tuomitut."





"On siinä kerrakseen jo ahdistusta, mutta mies ei niistä valittele. Päinvastoin hän ylistelee ahdistuksista, sillä hän tietää, että se johtaa aina avaralle tielle. Ahdistus on Paavalin kokemuksen mukaan kuin suppilo, josta avautuu uusi elämä ja uusi siunaus.
Ilman ahdistusta meidn elämämme hajaantuu sinne tänne. Mutta kun ahdistukset kohtaavat meitä, johdattavat ne meidät määrättyyn pisteeseen, suppilon reikään, jossa me saamme uudelleen johdata auttajan ja armahtajan.
Siunattu ahdistuksen suppilo!



Ylistä sinäkin Herraa, jos olet joutunut monenlaisiin ahdistuksiin."



- - -





- Minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden, sillä kun minä olen heikko, silloin minä olen väkevä. - 2 Kor. 12:10

lauantai 3. helmikuuta 2018

Toivoa pimeydessä





"Pieni Markku putosi syvään kaivoon, jossa ei onneksi ollut paljon vettä. Poika kauhistui niin, ettei saanut sanaa suustaan eikä osannut huutaa apua.
Markkua alettiin etsiä, ja isä kurksti kaivoonkiin. Kun pikkuinen poika näki isänsä ylhäällä, hän huusi suuressa hädässä:
- Isä, minä olen kuollut!




Se oli kuitenkin suloinen sanoma isän korville. Markku eli, vaikka luuli olevansa kuollut. Isällä oli kyllä keinoja, millä hän saattoi nostaa poikansa ylös syvyydestä.
Tällaisia lapsia mekin olemme. Joskus huomaamme olevamme synnin ja elämän kohtaloiden tähden syvyydessä, josta ei ole mitään pelastumisen mahdollisuutta. Meistä tuntuu, että olemme kuin kuolleet.













Mutta huutakaamme vain suuri hätämme Jeesukselle. Niin kauan kuin me tunnemme ja tunnustamme hätämme ja pimeytemme, meillä on vielä toivoa.
Jeesus ei mitään muuta odotakaan. Kyllä Hänellä on keinoja joilla Hän voi meidätkin nostaa ylös syvyydestä autuuden kalliolle.
Hän odottaa vain meidän avun huutoamme, että Hän voisi meitä auttaa". Ensio Lehtonen.




- - -





- Syvyydestä minä huudan sinua, Herra. Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa.

- Ps. 130:1,5




Itsekin tunnen olevani nyt syvyydessä, Herra nosta minut kalliolle, joka on minulle liian korkea....niinkuin jossain Raamatussa sanotaan. Vieläkin on epänormaalin kipeä olo, päätä särkee jatkuvasti ja niin väsynyt ja masentunut olo... puhumattakaan maksamattomista laskuista jotka odottavat seuraavaa rahapäivää... Herra, Sinä näet! Sinä yksin voit auttaa!




Herra, Sinä olet toivo pimeydessä!

perjantai 2. helmikuuta 2018

Elämä ilmestyy...




Tuossa Ensio Lehtosen päivänsana-kirjassa Ristin sana (vuodelta 1961) on joka kuukaudelle aina uusi teema. Tammikuun teema oli usko, alkaneen helmikuun teema on toivo.



2.helmikuuta hän kirjoittaa näin:




Toivoa kylmentyneille



"Kodissamme on villiviiniköynnös, joka pitää meille joka kevät toivoa uhkuvan saarnan. Se puhuu siitä, kuinka elämä ilmestyy jatkuvasti ja joka vuosi uudelleen.
Talven pakkasten jälkeen näyttää suuri villiviini kuolleelta. Kirsikat jo kukkivat etelärinteellä ja omenapuun silmut mehevöityvät, mutta villiviinissä ei ole silmuakaan. Oksatkin tuntuvat olevan harmaita ja hauraita.












Mutta yhtäkki elämä ilmestyy. Jos ei muualta, niin se nousee juuresta. Jonkun viikon kuluttua kotimme eteläinen seinä on vihreän villiviinin peitossa.
Mikä rohkaiseva sanoma tämä onkaan minulle, joka olen joskus toivoton itseni ja Herran Siionin tähden!
Ehkäpä et sinäkään ole saanut nähdä sitä elämän runsautta ja hedelmien ihanuutta, jota odotit. On kuin talven hyytävä kylmyys palelluttaisi kaiken.




Mutta silloin villiviini alkaa saarnata:




- Elämä on juuressa eikä oksissa. Oksat saattavat paleltua. Vuosikin saattaa mennä hukkaan, eikä hedelmää näy. Mutta toivoa ei saa menettää. Elämä on juuressa ja perustuksessa, joka on Jeesus Kristus. Sitä ei mikään voi tuhota. Sieltä kohoavat elämän voimat eikä mikään voi niitä estää. Jos ei elämä pääse tunkeutumaan vanhoihin oksiin, niin se puhkaisee kannon läpi uuden vesan, johon elämä ilmestyy.




Jumala pitää alkamastaan työstä huolen meidän elämässämme. Elämä ilmestyy sittenkin ja aina oikeaan aikaan."





- - -





- Elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille.
1, Joh. 1:2