Uusi vuosi...

... osaisipa sen ottaa niin, että se on uusi mahdollisuus. Uusi mahdollisuus olla lähempänä Jumalaa, uusi mahdollisuus viihtyä enemmän Sanan ääressä, uusi mahdollisuus antaa enemmän itsestään toisille...




"Vanha vuosi vaipuu hautaan
riemuineen ja murheineen.
Ihmissydän puhkee nöyrään
rukoukseen, kiitokseen:
Oi, jos vuosi alkava
oisi Luojan siunaama!"




Siunausta sinunkin vuoteesi!

Valo ja tuli

Eilistä sanaa:




Valaistut ikkunat kertovat työstä, elämästä,lasten leikeistä, rauhasta, lämmöstä ja viihtyisyydestä. Valaistut ikkunat ovat elämän merkki.








Miten meidän elämämme "ikkunat", loistavatko ne elämän valoa? Me emme voi itseämme valaista emmekä heijastaa valoa sydäntemme ikkunoista. Valo joka meistä itsestämme lähtee on pimeyttä, mutta Jeesus tuo tullessaan valon meidän sydämiimme. Ympärillämmekin olevat huomaavat sen, kun/jos Jeesus on päässyt sydämeemme asumaan.






Tämän päivän sanasta:





Missä elävä Jumala liikkuu, siellä palavat aina Jumalan tulet. Ne paloivat Hoorebin vuorella, kun Jumala puhutteli Moosesta palavassa pensaassa. Samoin Karmelin vuorella, kun kansan oli pakko huutaa: "Se Jumala, joka vastaa tulella, on oikea Jumala!
Ja yläsalissakin paloi tuli ensmmisenä helluntaina, jolloin tuliset kielet jakaantuivat opetuslasten päälle.




Rukoilkaamme, että Jumalan tulet palavat myös meidän keskellämme, että ne valaisisivat, lämmittäisivät ja sytyttäisivät kylmät sydämmemme. Kun Jumalan tuli palaa, saamme voiman ja rauhan sydämeemme ja elämäämme. Sitä me todella tarvitsemme!





"Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle ja kuinka hartaasti minä toivonkaan, että se olisi jo syttynyt." Luuk.12:49






Taas Ensio Lehtosen viisaita sanoja mukaillen.

Vihollisen hyökätessä

Nyt kun kaikki kääntyi taas huonoksi ja vihollinen hyökkää, kirjoitan ylös sanan, jonka Raamatusta luin:




"Olkaa lujat ja rohkeat! Älkää pelätkö älkääkä arkailko Assyrian kuningasta ja hänen kanssaan olevaa joukkoa. Hän, joka on meidän kanssamme, on suurempi kuin se joka on hänen kanssaan. Hänen kanssaan on lihan käsivarsi, mutta meidän kanssamme on Herra, meidän Jumalamme. Hän auttaa meitä ja sotii meidän sotiamme."




2. Aikakirja 32: 7-8

"Hullunmyllyä"

Onko sinun elämäsi hullunmyllyä?




Eräs ylilääkäri sanoi kauan sitten:



- Liian kauan olen ollut tässä hullunmyllyssä. Ja kirjoitti sairaanhoitajan vieraskirjaan: "Ihmisen elämä on aika hullua."

Sitä se oli hänelle. Hermot riekaleina, ruumis väsynyt paljosta työstä ja raskaasta vastuusta, kotielämäkin meni huonosti.







Ihmisen elämä on aika hullua, kun ajamme takaa milloin milloin mitäkin: kunniaa, tavaraa, ihmistä jota vihaamme tai rakastamme, nautintojen maljaa, himohedelmiä...
Me emme saa mitä tavoittelemme, juoksemme ja uuvumme, emme saa odottamaamme tyydytystä, se liukuu aina vain kauemmaksi. Niin jatkamme juoksuamme. Kunnes väsymme ja sanomme: - Elämä on aika hullua.






Meitä voivat myös ajaa takaa synnin kiusaukset, syntitoverit, pahan omantunnon haukkuvat koirat, ahdistukset, sairaudet ja monet vastoinkäymiset. Aina ne ovat kintereillämme kunnes sanomme: -Elämä on aika hullua.





Se on levotonta kunnes se löytää rauhan Vapahtajan yhteydessä. Älkäämme enää jatkako hullunmyllyssä pyörimistämme. Pysähtykäämme ja kuunnelkaamme , kuinka Herra Jeesus pyytää meitä luoksensa ja lupaa antaa levon meidän sielullemme.





- - -




Hebr. 4:7, 10




Tänä päivänä jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan.




Teksti Ensio Lehtosen kertomaa lyhennettynä.

Kristus kuoli puolestamme

Päivän sanasta:




"Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet. Mutta kaiki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. 2.Kor. 5:14,18.





Raamatusta:



"... Hän on kuollut kaikien puolesta, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan Hänelle, joka on heidän tähtensä kuollut ja noussut ylös. Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! Hänet, joka ei synnistä tiennyt, Jumala teki meidän tähtemme synniksi,jotta me Hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi." 2.Kor. 5: 15,17,21.





Meillä on rauha Jumalan kanssa!

Rauhattomuus ja rauha

Jo 50-60-luvulla eräs kotimaahan saapunut amerikansuomalanen sanoi: "Kansani kasvot ovat synkät ja alakuloiset. On sääli katsella kulkuvälineissä ja kaduilla kovia, jäykkiä ja alakuloisia kasvoja, jota ei voi peittää räikeät meikit eikä huoleton hymy."
Elintason nousu ei näkynyt ihmisten kasvoista. Niistä kuvastuivat sisäiset ahdistukset ja ulkonaiset huolet.
Hän väitti, että mitä korkeammalle ihmisten elintaso nousee, sitä synkimmiksi käyvät ihmisten kasvot. Se on yleismaailmallinen ilmiö.





Maailman kansat ovat joutuneet suureen ahdistukseen, joka on enemmän sisäistä kuin ulkonaista. Tätä lopunajan ahdistusta kuvaa sattuvasti Vapahtajan ennustus:
-Ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan mikä maanpiiriä kohtaa.




Ulkonaisesti on kaikki hyvin. Elintaso kohoaa, tieto lisääntyy, samoin tekniikan saavutukset, rauhaa luvataan ja valmistellaan. Eikä kuitenkaan ole rauhaa, ei ulkoista eikä sisäistä.





Mutta me voimme sen saavuttaa. Kenenkään ei tarvitse uupua taakkojensa alle. On olemassa Isän käsi, joka tahtoo kantaa kaikki lastensa taakat. Hän on itse sanonut: - Heittäkää kaikki murheenne minun päälleni, minä pidän niistä huolen.
Hänen vahva ja hellä kätensä pitää meistä huolen aikamme moninaisten ahdistusten keskellä. Mutta se tuo meille lohdun myös sinä päivänä, jolloin petollinen rauha maan päällä muuttuu hirvittäväksi antikristuksen ajaksi.



Hänen rauhallansa ei ole loppua.




Teksti mukaeltu Ensio Lehtosen tekstistä vuodelta -61, mutta aina ajankohtaista...ja vielä enemmän nyt.

Aamulla...

...luin kotona vanhasta Raamatusta vähän sanaa, kun päivän sana ja toinen Raamattu olivat täällä koira-talolla. Olin siis kotona yötä.




Siitä poimin tähän aiemmin alleviivattuja kohtia:





Matteuksen evankeliumin 15. luku.





15:5 "Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää, sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä."



15:7 "Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, niin te saatte sen."



15:14 "Te olette minun ystäväni, jos teette mitä minä käsken teidän tehdä."

Tähän jakeeseen tulee ihan kuin vastauksena jae 17:

"Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne."




15:16 Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi."




Auta Herra meitä kantamaan hedelmää tänäkin päivänä, tavalla tai toisella!

Joulukuu

Ensio Lehtosen "Ristin sana"-kirja lähestyy loppuaan, niinkuin vuosikin. Toivottavasti saan/löydän jonkun hyvän päivän sana -kirjan ensi vuodeksi.












Kuvat tuosta kirjasta.












"Jumalan rauha on yliluonnollinen lahja, jonka rauhan Jumala lahjoittaa heikolle ja monien tuulten heiluttamalle ihmiselle Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Golgatalla tehtiin ikuinen rauha syntiin langenneen ja Jumalaa vastustavan ihmisen kanssa. Rauhan Jumala solmi itse tämän rauhan Jeesuksen Kristuksen kalliin veren kautta sovittaessaan Hänen kauttaan kaikki sekä maassa että taivaassa.

Jumalan rauhan takaaja on Herra Jeesus, sillä Hän on meidän rauhamme. Jumalan lasten rauha käy yli ymmärryksen, sillä se ei ole ajallista vaan iankaikkista, itse rauhan Jumalasta lähtöisin. Rauha on Jumalan lapseuden merkki, koska autuaita ovat rauhantekijt, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman."



Tekstissä lyhennelmä Ensio Lehtosen tämän kuun alkutekstistä.

Äidin rukous

Tänään luin taas Ensio Lehtosta ja Raamattua aamulla. Tämän päivän ja huomisen tekstissä oli sama aihe, äidin rukous lastensa puolesta. Varsinkin huomisen rukous lasten puolesta kosketti minua. Minulla on ollut rukoileva mummi, jonka rukoukset on kantaneet hedelmää, hänen kahdeksasta lapsesta tiettävästi ainakin viisi oli uskossa...ja lopuista ei voi tietää, vaikka olisivat kuolinvuoteellaan tehneet ratkaisun Jumalan puoleen.





Minun puolestani rukoili äitini ja myös varsinkin eräs hänen siskoistaan. Ja nyt minä rukoilen jatkuvasti lasteni puolesta. Näin se sukupolvien ketju menee.
Tällä hetkellä tiettävästi vain vanhin viidestä lapsestani on uskossa, mutta se on hyvä alku :)




Huomisessa tekstissä oli rukous lasten puolesta, tässä kertomuksessa olevalla äidillä oli vain yksi lapsi, poika joka oli merillä. Minä muutin rukousta useamman lapsen äidille sopivaksi. Omakohtaiseksi.




"Isämme, joka olet taivaassa - sinä näet myös lapseni.
Pyhitetty olkoon nimesi - tee nimesi pyhäksi lapsillenikin.
Suo, että he kerran vielä sinun nimeäsi ylistäisivät.
Tulkoon valtakuntasi - myös minun lapsilleni, heidän sydämeensä.
Tapahtukoon tahtosi - tiedän että sinun tahtosi on heidät pelastaa, anna heidän ymmärtää alistua sinun tahtosi alle.
Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme - anna se lapsillenikn, mutta anna heille myös elämän leipää.
Anna anteeksi syntimme, niinkuin mekin anteeksi annamme velallisillemme. Niin, armahda heitä ja anna heille heidän syntinsä anteeksi.
Älä johdata meitä kiusaukseen - varjele heitä kiusauksista. Ja jos he niihin joutuvat, anna heille voittovoimaa.
Vaan päästä meidät pahasta - suo että lapsenikin kerran pääsevät pahasta maailmasta autuaitten rannalle, jonne itsekin olen matkalla."
Sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia, iankaikkisesti. Amen.



Tässä kertomuksessa merimies saapui kotiin äitinsä kuolinvuoteelle ja äiti sai vielä siunata poikansa.





Jumalalta tulee meidän kestävään rukoukseemme varmasti aikanansa vastaus. Joskus meille voi käydä niin, että rukousvastaus oli aivan kuin oven takana. Mutta kun väsyimme kesken, niin se jäikin toteutumatta. Jospa saisimme enemmän kestävyyttä, ettemme lopeta ennenkuin vastaus on tullut.





"Olkaa ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät." Room.12:12.

"Jumalan suuruutta kiittäen"

Tänään luin Raamatusta Psalmia 69, jonka nimi on Herran kärsivän palvelijan rukous.




Olen useamman kohdan sieltä alleviivannut:



"Jumala, sinä tunnet mielettömyyteni, eikä syyllisyyteni ole sinulta salassa". Ps.69:6






"Mutta otollisella ajalla minä tuon rukoukseni sinulle, Herra, Jumala, vastaa minulle suuressa armossasi pelastavan uskollisuutesi tähden". Ps.69:14






""Älä kätke kasvojasi palvelijaltasi, vastaa minulle pian, sillä minulla on ahdistus". Ps.69:18






"Minä olen kurja ja tunnen tuskaa. Sinun valmistamasi pelastus, Jumala, suojatkoon minua. Minä ylistän Jumalan nimeä laulaen ja julistan hänen suuruuttaan kiittäen". Ps.69:30-31






Tänä iltana aion julistaa Jumalan suuruutta kiittäen, kun minulla on todistus-vuoro (eli kerron uskoontulostani v.-90).
Saa muistaa rukouksin minua, jos täällä käyt :)





Siunattua iltaa teillekin!

Tarina setelistä

Ensio Lehtosta taas vaihteeksi lainaan.




Hän kertoi kertomuksen siitä, kuinka hän oli tarjonnut (ilmeisesti pyhäkoululapsille) seteliä: "Jos joku haluaa tulkoon hakemaan". Hän näytti seteliä, lapset kuiskivat keskenään ja ihmettelivät, luulivat että se on leikkiä. Ei sitä rahaa kuitenkaan saa...




Vaan sitten eräs pieni terhakka tyttö nousi, haki setelin ja sanoi "kiitos!" Niin luonnollisena hän piti asiaa.
Tyttö sai rahansa ja lähti omalle paikalleen. Toiset lapset olivat ihmeissään ja harmittelivat, kun eivät olleet menneet hakemaan, olisi ollut mukava saada tuollainen seteli.




Kuinka moni meistä ihmisistä saakaan katua sitä, että ei ole hakenut armoa ja laupeutta oikeaan aikaan. Kerran on laupeuden saaminen myöhäistä meidän jokaisen kohdalla. Näemme kuinka toiset iloitsevat laupeudesta, mutta me emme enää sitä saa, kun emme ottaneet sitä vastaan oikeaan aikaan.




Nyt on oikea aika. Juuri nyt laupias Vapahtaja tarjoaa meille laupeutta ja armoa. Juuri nyt saamme käydä rohkeasti esiin, juuri sellaisina kuin olemme.





- - -




"Eihän meidän ylipappimme ole sellainen, ettei hän voi sääliä meidän heikkouksiamme, sillä hän on ollut kaikessa kiusattu, samalla tavoin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme siis rohkeasti armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan." 4.Hebr.15-16 Raamattu kansalle

Sanoja Jumalan sydämeltä.

"Kun aloit rukoilla, lähti sana liikkeelle, ja minä olen tullut ilmoittamaan sen sinulle, sillä sinä olet rakastettu. Kuuntele siis tarkkaavaisesti tätä sanaa..."Daniel.9 :23






"Ole vain varuillasi ja pidä tarkasti huoli siitä, ettet unohda asioita, jotka olet nähnyt, ja etteivät ne lähde sydämestäsi koko elinaikanasi vaan , että teet ne tiettäväksi lapsillesi ja lastesi lapsille."5.Moos. :9





"Ihana maa on tullut minun osakseni, ja kaunis on minun perintöosani. Minä ylistän Herraa, joka on minua neuvonut. Yölläkin minun sisimpäni siihen kehoittaa." Ps.16:6-7





"Mutta minä saan katsella sinun kasvojasi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni sinun muotosi katselemisella." Ps.17:15





"....joka Herraan turvaa, häntä ympäröi armo."Ps.32:10





"Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillsinä Herra, sinä yksin annat minun turvassa asua." Ps.4:9





Raamattu kansalle käännös.


Tällaisia lauseita olen ympäröinyt, kun olen kokenut niiden "kolahtaneen" minuun. Kaksi ensimmäistä ovat uusimmat saadut. Siunausta viikonloppuusi!

Laupeuden kyyneleitä

...oli otsikko päivän sanassa, jonka luin tänä aamuna.




Siinä kerrottiin Chigagolaisesta Eversti Clargesta, joka kuusi päivää uurasti liikkeessään, mutta seisemäntenä iltana hän kokosi miehiä kuulemaan evankeliumia kokoushuoneeseensa. Kadun miehiä, juomareita ja yhteiskunnan hylkäämiä.
Vaikka hän ei ollut erinomainen saarnamies, miehet kuuntelivat häntä hievahtamatta. Useat heistä tulivat kääntymykseen.




Mikä oli eversti Clargen salaisuus? Se, että hn rakasti miehiä, hän liikkui heidän keskellään kuin laupias samarialainen.
Hänen sydämensä oli niin täynnä sääliä, että hän usein purskahti itkemään. Alussa hän oli hävennyt sitä, ja yritti karaista luontoaan, mutta silloin hän huomasi menettäneensä otteen miehiin.



Siksi hän rukoili: Oi Jumala, anna minulle takaisin kyyneleeni! Hän sai kyyneleensä takaisin ja samalla palasi takaisin hänen vaikutuksensa kadun miehiin.
Meidän kuivat silmämme todistavat sydämen kovuudesta. Laupeus taas heijastuu kyynelinä silmäkulmassa. Pyytäkäämme sitä armahtavaa laupeutta, joka heijastuu kyynelissäkin.




2.Kor. 2:4 "Minä kirjoitin teille monin kyynelin että tuntisitte sen rakkauden, joka minulla on teihin."




Kertomus mukaeltuna kirjasta Ristin sana.

Uutisia

Kuinkahan moni kuuli MTV:n uutisissa uutisen, että Eufrat ja Tigris virtojen vesi on alentunut. Mieskään ei kiinnittänyt mitään huomiota uutiseen, mutta minulle nousi mieleen heti Ilmestyskirjasta jae: Ilm.16:12





"Kuudes enkeli vuodatti maljansa suureen Eufratvirtaan, ja sen vesi kuivui..."



Tutkin sitten uutista tarkemmin netistä. Luulajan teknillisestä yliopistosta Suomessa vieraillut Nahdir al-Ansari oli kertonut näin:

"Kaksoisvirtainmaan pääjokien makean veden virtaus on kutistunut. Keskeinen syy on naapurimaiden Turkin, Syyrian ja Irakin rakentamat padot, mailla ei ole sopimuksia niiden käytöstä.
Al-Ansarin mukaan Tigrisistä ja Eufratista ja niiden sivujoista ei enää saa vettä vuosisadan loppuun mennessä, jos patojen rakentaminen jatkuu."




Joen pinnan aleneminen on johtanut siihen, että Persian lahdelta virtaa suolaista vettä Shat-al-Arabijokeen. jossa Tigris ja Eufrat yhdistyvät. Suolapitoisuus on jo johtanut tappanut kaloja ja karjaa.





Elämme Raamatun sanan toteutumisen aikoja. Ollaan siis valmiina :) Siunausta sinulle!

Eräs kertomus

(Satama kuva isäni lähettämä kortti äitini isälle Hampurista, luultavasti joskus 50-60 luvulla).



Ensio Lehtosen kirjasta, vapaasti kerrottuna.


Erään perheen isä oli lähtenyt Amerikkaan "kultaa vuolemaan". Hän onnistuikin hyvin ja muutaman vuoden päästä lähetti vaimolleen ja pojalleen matkaliput Amerikkaan. Äiti ja poika lähtivät iloissaan matkaan. Onnellisesti he saapuivat New Yorkiin, josta he jatkoivat matkaa laivalla Kaliforniaan.



Eräänä päivänä kuului laivalla kauhea huuto: "Tuli on irti". Kapteeni ja miehistö tekivät kaikkensa tulipalon sammuttamiseksi, mutta turhaan. Palo levisi kovalla vauhdilla ja läheni suurta ruutivarastoa. Tilanne oli kauhistuttava.
Pelastusveneet laskettiin nopeasti veteen, mutta niitä ei ollut tarpeeksi. Voimakkaimmat ryntäsivät paniikissa veneisiin ja heikoimmat jäivät oman onnensa nojaan.




Viimeinen vene oli jo irtautumassa laivasta, kun äiti ja poika anelivat pääsyä veneeseen. "Emme voi ottaa kuin yhden matkustajan enää", sanoi laivamies. Äiti hyvästeli hellästi poikansa ja laski hänet veneeseen sanoen: "Kerro isällesi, että minä kuolin pelastaakseni sinut".




Sellaista on äidin rakkaus. Se ei etsi omaansa, vaan antaa kaikkensa, vaikka oman elämänsä. Siltikin se on vain heikko kuva siitä rakkaudesta, jolla Vapahtaja on meitä rakastanut valitessaan ristin kuoleman, pelastaakseen meidät.




"Hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla, mutta Jumala osoittaa rakkautensa siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme." Room.5 : 7,8

Armo täyttää tyhjyyden

Taas vaihteeksi Ensio Lehtosta:







" - Katso, minulle tulee vettä kantamatta!
- Ja minulle. Sitä tulee ihan itsestään.

Se oli hiekkarannalla leikkiville lapsille riemullinen havainto. He olivat tehneet hiekkaan kuoppia ja kantoivat meren vettä rikkinäisellä astialla kuoppiinsa. Se oli raskasta puuhaa. Ja turhaakin. Juuri kun kuoppa oli täynnä, se olikin taas tyhjä. Vesi imeytyi siitä pois.


Mutta silloin he keksivät syventää kuoppiaan. Ja tapahtui ihme. Suuren meren vesi virtasi hiekan läpi aivan itsestään lasten kuoppiin ja jäi sinne.
Tällainen ihme voi tapahtua meillekin.
Kuinka monta kuoppaa olemmekin kaivaneet ja yrittäneet saada armon siunauksia elämäämme. Mutta on kuin kaikki olisi valunut "hiekkaaan". Tyhjää on, aivan ammottavan tyhjää, vaikka armon rannaton meri on aivan lähellämme.


Me emme ole kaivaneet tarpeeksi syvälle. Olemme ottaneet Jumalan armon vastaan niin että se on mennyt hukkaan.
Meidän on kaivettava syvemmälle juuri siinä missä olemme. Ei armoa tarvitse lähteä etsimään. Ei sitä tarvitse mistään kantaa. Jumalan armo ympäröi meidät kuin valtava valtameri. Meidän on vain päästävä kyllin alas, tuomitun syntisen ja armon kerjäläisen paikalle. Ja katso: silloin Jumalan armo vuotaa kuin itsestään.


Se täyttää tuomion alla vapisevan sydämen anteeksiantamuksella. Armon kerjäläiselle se jakaa Jumalan armon moninaisia rikkauksia."



- - -




- Me kehoitamme teitä ottamaan vastaan Jumalan armon, niin ettei se jää turhaksi. 2. Kor.6:1

Runo Ritva Viljamaalta

Riemuitse Jumalan lapsi,
autuas olethan,
lahjaksi vanhurskauden
saithan taivahan.
Saithan armon ja rauhan
saithan rakkauden,
saithan ystävyyden,
kestävän ikuisen.


En voi riemuita vastaat
pelkään elämää,
pilvien harmaus painaa,
kaikki on pimeää.
Armon auringon peitti
synkkä pilvien vyö,
loista ei tähtien tuike,
ahdistaa keskiyö.


En voi riemuita, vastaat
taakkani painava on,
edessä pimeä korpi,
tienoo tuntematon.
Outoja ääniä kuulen,
outoja varjoja nään,
sokaisemana pelon
paikalleni jään.


Riemuitse Jumalan lapsi,
riemuitse sittenkin,
kätesi yhteen liittäin
kiittävin sydämin.
kiitä kaikesta häntä
kiitä surusta myös,
silloin tapahtuu ihme -
valkenee pimeä yös.



Ritva Viljamaa



Siinä meille opetusta pimeisiin päiviin... meille heikoille ja masennukseen taipuville. Ole siunattu!

Vastoinkäymisissä

Aika harvakseltaan katselen sähköpostia, joskus saatan vilkaista kännykältä onko siellä jotain tärkeätä, muuten yleensä katson monet s-postit kerrallaan koneelta ja poistelen sieltä kaikenlaisia mainoksia ym mitkä minua rasittavat.




Tänään oli taas sellainen päivä. Mutta jotakin hyvääkin luettavaa sieltä löysin. Pasi Turunen Patmokselta oli laittanut s-postia ja lainaan siitä tekstiä tähänkin.





"Jumala sallii vastoinkäymisiä, koska Hän haluaa:



- Tehdä meistä enemmän Kristuksen kaltaisia (Room.8: 28-29

- Opettaa meitä luottamaan Häneen (2 Kor.1:8-9

- Meidän tekevän parannuksen synneistämme (Luuk. 13:4-5)

- Meidän näkevän Hänen kirkkautensa käytännössä (Joh.9:1-3)




Vaikka emme läheskään aina löydä juuri meidän vastoinkäymisiin välitöntä selitystä, voimme lohduttautua sillä, että vastoinkäymiset eivät ole merkki siitä, että Jumala olisi meidät hylännyt. Mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Jeesuksessa Kristuksessa, sanoo Paavali. (Joh.6:37, Room.8:37-39)





Etsitään vastoinkäymisissäkin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan kysymällä
-ei, miksi tällaista minulle tapahtuu, - vaan mitä Hän tahtoo minulle opettaa."




Siunausta päivääsi!

Rukoillaan!

Ensio Lehtonen kertoi:

"Sotien aikana eräs perheenjäsen katosi joka päivä puoleksi tunniksi suljetun oven taakse, aina samaan aikaan. Mitä hän teki? Hän rukoili. Hän kuului rukousvartioon, jonka jäsenet olivat sitoutuneet joka päivä määrättyyn aikaan rukoilemaan Jumalan apua perikadon partaalla olevalle maallemme.




Näitä rukousvartioita oli silloin lukematon määrä. Me tiedämme, että rukoukset vaikuttivat, tapahtui eräs historian suurista ihmeistä, kansamme ja maamme sai jatkaa olemistaan ja etsikkoaikaamme pidennettiin.




Meidän päivinämme on uskollisia rukoilijoita aivan liian vähän. Miksi emme käytä hyväksemme niitä valtavia voimia, jotka rukouksen kautta tulemme kättemme ulottuville?
Anokaa, niin te saatte, sanoo Herra Jeesus vielä tänäänkin. Meidän on opittava uudelleen rukoilemisen taito. Meidän on aloitettava siitä, mistä opetuslapset aikoinaan aloittivat: Herra, opeta meitä rukoilemaan. Meidän on mentävä juuri nyt kammioihimme ja suljettava ovemme rukouksen ajaksi. Se on aloitettava tänään!"




Näin siis Ensio Lehtonen muistutti meitä vuonna 1961 kirjassa Ristin Sana. Ja vielä enemmän sana on ajankohtainen nyt, kun pahuus ja vääryys yrittää valloittaa meidän maamme.




"Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja Hänen korvansa heidän rukouksiaan." 1. Piet. 3:12

Runsas antaja

"Niin, Jeesus on runsaskätinen antaja. Hän antaa sinulle yltäkylläisen elämän, ylitsevuotavin mitoin. Sitä varten Hän on tullut. Antaakseen elämän sieluille. Tuo iankaikkinen elämä sykkii nyt koko olemuksessasi ja elävöittää myös mielesi ja ruumiisi.
Hän on runsas antaja, kuninkaallinen antaja. Sitä varten Hän on tullut, että ihminen eläisi Hänessä. Hän puhui tästä elämästä sanoessaan: "Minä olen viinipuu ja te olette oksat." Viinipuun elämänvirta on oksissa.


Hänen elämänsä ja sinun ovat yhtä. Hänen luontonsa tulee sen vuoksi virrata sinuun. Herra on sinun rakkautesi, ilosi, rauhasi,voimasi, terveytesi, nöyryytesi ja kärsivällisyytesi. Kun Kristuksen elämä virtaa sinuun, sinulla on nämä kaikki.
Rohkeutta siis!


Et voi tehdä itseäsi rakastavaksi, vahvaksi, kärsivälliseksi ja nöyräksi. Elä Kristuksen yhteydessä, niin Hänen elämänsä saa aikaan ihmemuutoksen."




- Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Joh. 10:10




Kirjasta: Jumala puhuu

Salaiset synnit

Ensio Lehtonen kertoi tämän tarinan kirjassa Ristin sana:




Äiti oli tuonut puutarhalta kaksi kukan tainta. Lapset seurasivat innokkaasti niiden kehitystä. Toinen kasvoi ja kukoisti, mutta toinen kuihtui päivä päivältä.
Lapset eivät ymmärtäneet sitä, kun he hoitivat ja kastelivat kumpaakin taimea samalla tavoin.



"Mistä se johtuu?" he kysyivät äidiltä. Eräänä päivänä äiti vei sairaan kukan puutarhalle,lapsetkin pääsivät mukaan.
Puutarhuri kaivoi mullan kukan juurilta pois. Silloin lapset näkivät mikä oli kasvun esteenä, juuren sisässä oli pieni mato.
Vain yksi ainoa pieni mato, mutta se oli saanut kukan kuihtumaan.




Sinä iltana äiti kertoi lapsille jotain, jota he eivät unohda. Hän kertoi kahdesta pojasta, jotka kävivät pyhäkoulua. He kuulivat puhuttavan Vapahtajasta. He kasvoivat molemmat. Toinen oli kuin Mooses, "armas Jumalalle", toinen ei ollut. Mistä luulette sen johtuneen? äiti kysyi lapsilta.
"Oliko hänellä mato juuressa?" lapset kysyivät.



"Oli, mato se oli, joka esti hengellisen kasvamisen. Muistakaa lapset Raamatun sana: Pakene syntiä kuin käärmettä, sillä se puree."
Madon ei tosiaan tarvitse olla suuri, ja kuitenkin se voi tuhota hengellisen elämmme. Se voi olla niin salainen synti, että kukaan ei siitä tiedä, mutta sen seuraukset näkyvät hengellisessä elämässämme.





_ _ _




"Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta kukin lähimmäisensä kanssa." Ef.4:25




Minulla tuli mieleen tämä Raamatunkohta Kol.8-10


"Pankaa nyt tekin pois tämä kaikki: viha , kiivastuminen, pahuus, pilkka ja häpeämätön puhe suustanne.Älkää puhuko valhetta toisistanne. Olettehan riisuneet pois vanhan ihmisen tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan." Raamattu kansalle-painos.




Olkoon päivänne hyvä ja siunattu :)

Hyvää syksyn alkua!

Siunattua viikonloppua! Klikkaa kuva suuremmaksi! Sivu kirjasta Ristin sana.

Kunnia sille jolle se kuuluu!

Tänä aamuna herätessäni soi päässäni laulu:



"Kunnian annan sinulle Jeesus,
saat elämäni ja kiitoksein.
Kunnian annan sinulle Jeesus,
saat elämäni ja kiitoksein.
Kallehin Vapahtajani,
siunattu Lunastajani,
kuoleman löit mun puolestani,
saat elämäni ja kiitoksein!"




Kumpa muistaisimme aina antaa kiitoksemme Hänelle, joka on kuollut puolestamme, että me saisimme elää, kun annamme elämämme Hänelle ja Hänen käyttöönsä. Heikkoinakin saamme tulla, ja Hän antaa meille sen voiman mitä kunakin päivänä tarvitsemme.
Ei koskaan Hän jätä meitä yksin, jos vain haluamme Hänen lähellään olla ja pysyä. Siunattu Jeesus!

Rukous tulee kuulluksi

Niin ihania rohkaisevia kertomuksia Jumalan rukousvastauksista on ollut nyt tuossa Ensio Lehtosen kirjassa. Lisää niitä:




Eräässä kuusi lapsisessa perheessä mies ja vaimo valvoivat ja rukoilivat, rahat oli loppu ja ruokakin oli lopussa, kaikenlisäksi seuraavana päivänä olisi ollut maksettava iso velka korkoineen.
Aamuyöstä väsynyt vaimo oli nukahtanut. Mies oli ottanut Raamatun mukaansa ja lähtenyt ulos kävelemään ja rukoilemaan.



- Omaa syytänne, kun olette joutuneet ahtaalle, ilkkui paholainen ja hänen oma epäuskoinen sydämensä yhtyi siihen...
- Mutta onhan Jumalan kunnia kysymyksessä. Hänen lapsinaanhan olemme yrittäneet vaeltaa.



Mies aukaisi Raamattunsa ja hänen silmiinsä sattuivat sanat: Nuoret leijonat näkevät nälkää, mutta Herraa etsiväisiltä ei mitään hyvää puutu.
Oli kuin aurinko olisi noussut hänen sydämeensä, niinkuin se nyt luonnossakin nousi. Ja linnutkin lauloivat.
- Herra, Sinä voit ja tahdot auttaa!



Herran apu olikin lähempänä kuin hän voi aavistaakkaan. Kun hän palasi takaisin oli kotiportaille ilmestynyt suuri kori, jossa oli monenlaista ruokaa ja päällimmäisenä hänelle osoitettu kirje. Kirjeessä oli rahaa niin paljon, että hän sai velan maksetuksi ja vielä jäi rahaa ruokaankin.



- - -




Tämä selittämätön ihme sai selityksensä parikymmentä vuotta myöhemmin. Kodissa pidettiin seuroja. Siinä muisteltiin vanhaa "saituria", joka oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen.
- Hän ei varmaan tehnyt omaisuudellaan yhtään hyvää tekoa,sanoi joku.
- Tekipä ainakin yhden, sanoi vanhus, joka oli ollut miehen talouden hoitajana. Parikymmentä vuotta sitten mies oli lähettänyt hänet yöllä viemään ruokakorin kirjeineen tämän talon portaille. Ei ollut saanut nukutuksi. Kun hän yritti sulkea silmänsä, niin hän oli nähnyt tämän talon perheen ja ääni oli sanonut: "sinun on autettava heitä, muuten he kuolevat nälkään". Hän kielsi minua kertomasta tästä kenellekkään hänen eläessään, muuten menettäisin paikkani.




Kyyneleet silmissä pastori sanoi, muistaessaan tuon ihmeellisen tapahtuman: "Rukouksia kuuleva Jumala on totuuden Jumala."


Me saamme rukoilla Jumalalta mahdottomiltakin tuntuvia asioita. Elävä Jumala rakastaa suuria rukouksia. Oman nimensä kunniaksi hän aikanaan vastaa meille.




Ps.28:6-8

- Kiitetty olkoon Herra, sillä hän on kuullut minun rukousteni äänen. Herra on minun voimani ja kilpeni, häneen minun sydämeni turvasi ja minä sain avun. Siitä minun sydämeni riemuitsee ja veisuullani minä häntä ylistän. Herra on kansansa väkevyys.

Myrskyssä

Tänä aamuna luin taas Ensio Lehtosta. Ja haluan kertoa kertomuksen teillekin.




Ensio oli isänsä kanssa laivassa, jota isä ohjasi. He olivat merellä Uudenkaupungin ulkopuolella. Oli kova myrsky. Talon korkuiset aallot vyöryivät laivan ylitse, vesi peitti ikkunat, niin että he olivat kuin veden sisällä.


Isä ohjasi laivaa ja Ensio seisoi vapisten hänen takanaan.
Yhtäkkiä isä sanoi: "Ensio, rukoile!" Se oli käsky ja hätähuuto, Ensio aavisti, että nyt on toivo mennyttä.
"Mitä minä rukoilen ?" hän kysyi hädissään. "Isä meidän ja Herran siunaus" sanoi isä.


Ensio oli vasta kahdeksan vuotias, mutta nuo rukoukset hän osasi. Hän lausui ne kuuluvalla äänellä melkein huutaen, ja lopuksi Amen! Sen hän huusi kaikille pelottaville aalloille ja isä toisti samaan sävyyn Amen!
Turvallisuus täytti Ension sydämen ja vapina loppui. Isäkin näytti tyynemmältä ja sanoi: "Nyt minä käännän."
Ensio tiesi että se oli vaarallista, he olivat ohjanneet aaltoja vastaan, mutta sivutuulessa saattoi käydä huonosti...



Jumala auttoi kuitenkin ihmeellisesti ja he pääsivät saarien suojaan ja illalla he ankkuroivat tyyneen satamaan. Kaukana pauhasivat vihaiset aallot, mutta heillä oli rauha. Jumala oli kuullut heidän rukouksensa.
Totuuden Jumala on maan ja meren Herra, hn on kaiken yläpuolella ja siksi Hän voi kaikessa auttaa, elämämme pienissä ja suurissa myrskyissä!




Ps. 107: 28-30


Hädässänsä he huusivat Herraa ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistansa. Hän tyynnytti myrskyn ja meren aallot hiljenivät. He iloitsivat kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.

Enkelivartio

Ensio Lehtonen kertoi kertomuksen Itä-Intiasta.



Tumma Intialais-mies astui lähetyssaarnaajan majaan. "Olen tullut katsomaan niitä, jotka sinua vartioivat päivin öin", hän sanoi.

"Ei minulla ole täällä kuin vaimoni, nuori poika ja keittäjä", saarnaaja sanoi. Mies näytti epäluuloiselta ja pyysi saisiko tarkistaa majan. Hän sai sen tehdä, mutta sen jälkeen hän sanoi: "Olimme päättäneet surmata sinut ja vaimosi, niinkuin teimme aikaisemmille valkoihoisille. Joka yö olemme yrittäneet päästä sinuun käsiksi, mutta majasi ympärillä on ollut kaksinkertainen vartijarivi aseineen, emmekä ole uskaltaneet.

Viime yönä saimme mukaamme miehen joka ei pelkää mitään, koska hänellä on käytössään noitakeinot, mutta kun tulimme, vartijasi seisoivat jälleen paikoillaan, ja mies juoksi suinpäin pakoon. Silloin päätimme, että sinä olet vahvempi kuin me. Haluaisin vain tietää missä vartijasi ovat?



Silloin lähetyssaarnaaja kertoi totuuden Jumalasta, jolla on hallussaan enkelijoukkoja vaikka kuinka paljon.




Meillekin riittää enkeitä. Ne ovat väkeviä olentoja ja palvelevia henkiä. Jumala on lähettänyt ne meitä varten, jotka saamme autuuden periä. Emme osaa aavistaakkaan kuinka suuret ovat enkelien palvelukset meidänkin elämässämme.



- - -



"Tässä on kurja joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa. Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät."



Ps.34: 7,8.

Itkemättömät itkut ja muita pohdintoja

Toisessa blogissani "Ilo elää" kerroin kaseteista, joita meillä on vielä paljon. Tätä kasettia "Lauluja särkyneille" kuuntelin paljon silloin 90-luvun loppupuoliskolla. Olin käynyt läpi vaikean avioliiton ja eronnut. Entisellä miehellä oli alkoholiongelma, joka vain paheni, ja vihdoin olimme muuttaneet erilleen. Avioliiton ajan minun oli pitänyt olla jollakin lailla se "vahva" joka pitää perheen koossa ja lapsista huolen.













Varsinkin tuolla kasetilla ollut laulu Itkemättömät itkut kosketti minua. Kuuntelin sohvalla maaten tuota kasettia ja itkin pois niitä itkemättömiä itkuja. Ja paljon muutenkin sen jälkeen, kun olin jollain lailla masentunut, vaikka kaiken piti olla hyvin.
Ajattelinkin, että loppuvatko nämä itkut koskaan... Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että ne olivat hoitavia itkuja, ja ne piti itkeä pois, ettei sisimpään jäänyt sellaista kivistävää möykkyä. Ja yritin kyllä itkeä enimmäkseen niin, ettei lapset olleet kotona. Vaikka nuorin yleensä olikin, ja tunnenkin siitä syyllisyyttä, että olin niin masentunut silloin kun hän oli pieni :(
Siksikö hänellä on vaikeaa nytkin...













Tämä toinen kasetti on muistojen kasetti, sitä paljon kuuntelin silloin ennen "virallista" uskoontuloa. Olin kirjeenvaihdossa uskovan naisen kanssa ja hänen miehensä oli vapaan suunnan pastori ja puhui tällä kasetilla. Siinä oli myös kaksi kaunista laulua. Uskon, että tämä kasetti osaltaan vaikutti siihen, että tulin uskoon.





Tänä aamuna soi päässäni laulu:




"Siunattu varmuus
Jeesus on mun,
oi mikä riemu
on pelastetun.
Jumalan lapsi, perillinen,
verellä pesty oon Jeesuksen.
Tämä on laulu sydämeni,
ylistän Herraa ainaisesti.
Tämä on laulu sdämeni,
ylistän Herraa ainaisesti."



Siunausta viikonloppuusi <3

Totuus vapauttaa

Ensio Lehtonen kertoi kertomuksen, jonka minä kerron osin omin sanoin:



"Lapset, joiden isä oli juomari, kävivät pyhäkoulua. Eräänä sunnuntaina opettaja ilmoitti, että tohtorisetä tulisi puhumaan heille.
Lapset luulivat, että setä oli lääkäri (hän oli teologian tohtori). He olivat usein kuulleet äidin sanovan, että isä oli alkoholisti. Se merkitsi sitä, että isä oli sairas ja tarvitsi lääkettä, jotta voisi parantua.



Kun tohtori oli lämpimästi todistanut Jeesuksesta, syttyi lasten sydämessä suuri kunnioitus tohtorisetää kohtaan. He päättivät kysyä tohtorilta miten isä voisi parantua sairaudestaan.
Tohtori oivalsi heti mistä oli kysymys ja ja hän kirjoitti lapun ja antoi sen lapsille. "Antakaa tämä lääkemääräys isällenne. Käskekää hänen tehdä niinkuin lappuun on kirjoitettu."




Lapset juoksivat kotiin silmät loistaen, ojensivat isälle lapun ja sanoivat: "Tee niin kuin siihen on kirjoitettu, niin sinä paranet. Tohtorisetä sanoi niin."
Isä alkoi itkeä, mutta lapset pyysivät toistamiseen: "Tee niin, kyllä sinä paranet!" Silloin isä ei voinut muuta, kuin mennä polvilleen rukoukseen, ja äiti ja lapset polvistuivat hänen viereensä. Siinä isä teki parannuksen. Ja siinä tapahtui ihme. Jeesus teki hänet terveeksi, hän sai voiman alkaa elää uutta raitista elämää.




Tohtorin "reseptissä" oli kirjoitettuna nämä sanat: "Jos me valkeudessa vaellamme, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä." 1.Joh.1: 7,9.




Juuri näin on meidänkin tehtävä tänäkin päivänä. Meidän on tunnustettava syntimme ja kerrottava hänelle kaikki pohjia myöten. Silloin tapahtuu ihme, Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.



- - -



- Totisesti minä sanon teille: Joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan, niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle. Mark. 10:14

Mikä on totuus?

Ensio Lehtonen kertoo pääsiäisen ajan tapahtumista:





"- Mikä on totuus? kysyi maaherra Pilatus vaivautuneena, kun Israelin vanhimmat yrittivät todistaa, että Jeesus Nasaretilainen oli vääräoppinen kansan villitsijä.
Maaherratar puuttui myös asiaan. Hän oli nähnyt yöllä unta Jeesuksesta ja lähettänyt sanan miehelleen.
- Älä puutu siihen vanhurskaaseen mieheen, sillä minä olen tänä yönä paljon kärsinyt hänen tähtensä.




Maaherra yritti päästä selville totuudesta ja tutki Jeesusta ylipappien läsnäollessa, mutta hän ei havainnut häntä syylliseksi mihinkään, mistä he häntä syyttivät.

- Mitä minun on tehtävä Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi, kysyi maaherra lopulta tuomarin istuimeltaan.

- Ristiinnaulittakoon! kuului kansan raivoisa huuto.


Maaherra kääntyi jälleen Jeesuksen puoleen. Silloin hänen sisimmästään nousi tämä tuskainen kysymys: Mikä on totuus?



Lopullista ja selventävää vastausta maaherra ei kysymykseensä saanut. Juutalaiset olivat mielestään oikeassa, sillä he pitivät Jeesus Nasaretilaista vääräoppisena. Jeesuksen oppilaat olivat myös oikeassa, sillä juutalaisilla oli opistaan huolimatta väärät teot.


Pilatuksen kysymys ei ollut muodoltaan oikea. Yhtä hedelmätön on aina erilaisten kristillisten näkökantojen keskeinen väittely.
Pilatuksen kysymys ei ollut hengen vaikuttama.



Uskonnollismieinen kysyy aina hänen tavallaan: Mikä on totuus?



Tähän kysymykseen on vain yksi vastaus. Sen on Jeesus itse sanonut: Minä olen totuus. (JOH.14:6 "Minä olen tie,totuus ja elämä, ei kukaan tule Isän tykö, kuin minun kauttani.")




Pilatuksen kysymykseen saadaan tuhansia vastauksia, jotka aiheuttavat taisteluita ja väärinymmärryksiä Jeesuksen ystävienkin keskuudessa.




Totuus ei opinkäsitys vaan elävä persoona. Totuus on Jeesus. Hän kokoaa omat opetuslapsensa niinkuin kana poikasensa siipiensä suojaan. Yksin hänen siipiensä alla me löydämme totuuden puhtaan ilmapiirin ja vankkumattoman pohjan.
Jeesus johdattaa omansa koko totuuteen. Koko totuudessa oleminen merkitsee niin läheistä yhteyttä Vapahtajan kanssa kuin ruumiin osilla on keskenään. Me olemme Jeesuksessa ja Jeesus on meissä. Niin me olemme totuudessa.





- - -





- Kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Joh.16:13

Lintuset

Tänään alkoi elokuu, mutta haluan kirjoittaa tähän eilisen sanasta Ensio Lehtoselta pääpiirteittäin.




Leivosen ja pääskysen saapuminen tänne keskellemme kaukaisilta etelän mailta todistaa, että meille on tullut kevät. Suloinen kevät!
Pelkään aina keväthankien sulaessa ja kevätpurojen solistessa, etteivät pienet vieraamme osaakkaan lentää tänne Pohjolan perukoille. Kuinka västäräkki löytää oikean suunnan ja pääskynen Suomen tien?


Mutta näkyvät ne tietävän, kun joka kevät saapuvat. Eivät eksy eivätkä jää vieraisiin maihin. Suomeen ne kaipaavat.
Kiittäkämme Jeesusta siitä, että varmaan mekin osaamme lentää kerran siihen kaukaiseen kevätmaahan, joka on meidän oikea kotimaamme, koskapa pienet lintusetkin osaavat oikean reitin kotimaahansa.




Emme mekään eksy pilvien pimentoihin tai kymmentuhantisten tähtien välkkeeseen. Suoraan osaamme Jeesuksen luokse, joka on meitä rakastanut ja päästänyt meidät synneistämme verellään.






Pian tulee se Vapahtajan ihana kevät, jolloin kaikki "lintuset" lähtevät lentämään kylmästä maailmasta ikuisen kevään ihanaan maahan. Olemmeko valmiit, jos vaikka jo tänään "taivaallinen lintuparvi" pyrähtäisi lentoon ilolauluja laulaen?





- - -






Tänä aamuna päähäni/henkeeni alkoi tulla sanoja , joista tuli tällainen runo/laulu, jotenkin samaa aihetta kuin tuo eilinen Lehtosen teksti, vaikken sitä enää muistanutkaan tai ajatellutkaan :)






1.8. -18




Uuden päivän edessämme
näemme niin kesäisen.
Herra itse seuranamme,
sydän täyttyy kiitokseen.

Kiitos Herra elämästä,
jonka saimme lahjaksi.
Kiitämme jo nyt ja tässä,
vaan ei vielä tarpeeksi.

Kerran kaikuu kiitoslaulu
kotonamme taivaassa.
Taakse jäivät huolet, vaivat,
nyt on juhla alkava.

Kiitos Isä armostasi
jolla meitä rakastit.
Maailmasta kuohuvasta
meidät kotiin johdatit.




Terv. Sesse

Lauluja Jeesuksesta

Tämä lauluvihko ei liity muuten kirjoitukseen, kuin nimeltään. Tätä lauluvihkoa käytämme seurakunnassa, ja välillä myös hengellistä laulukirjaa.














Tänään olimme Salossa, ja vähän "seikkailuakin" siihen liittyi, joka onneksi päättyi hyvin, kun kerkisimme jo Herrankin puoleen huokaista.






Kotiin tultua kuulin radiosta laulun:




"Hän täällä käy, saa avun kurja kansa,
Hän kantaa kuormat ja haavat lääkitsee.
Ja Pyhän liekin tuo hän tullessansa,
sen sytyttää ja synkkyys hälvenee."





Jotenkin tykkäsin tuosta laulusta ja se jäi soimaan päässäni...kunnes...






alkoi soida päässä toinen laulu, joka alkoi ihan itsestään.




"Sinä Jeesus Mestari hiljainen
et vaatimuksiin vie,
Sinä kutsut seuraasi pyytäen
ja itse olet tie.
Anna anteeksi, pese puhtaaksi,
tee uudeksi kokonaan.
Minä tahdon ääntäsi kuunnella
ja lähden seuraamaan."





Jotakin samaa sanomaa oli noissa molemmissa lauluissa. Jeesus ei tule vaatien vaan tahtoo lääkitä elämän lyömät haavat ja sitoa ne. Hän antaa avuksi ja oppaaksi Pyhän Hengen, joka neuvoo ja vahvistaa meitä. Ja Hän on aina kanssamme, kun vain pysymme hänessä, emmekä lähde tieten tahtoen pois Hänen tieltään.






Siunattua sunnuntaita!

Eräs uni

Ensio Lehtonen kertoi kuinka hän oli unessa nähnyt Jeesuksen enkeleineen laskeutuvan maan päälle. Hän oli unessa onnellinen nähdessään tämän. Mutta hän ihmetteli kun Jeesus ei vilkaissutkaan häneen. Hän ajatteli, ettei Jeesus halunnut huomata häntä.


Mutta äkkiä Jeesus kääntyi ja kysyi:
- Haluaisitko tehdä jotakin, josta minä pitäisin?
- Herra, koko sydämestäni! Sinuahan saan kiittää kaikesta.


Samassa hän heräsi kuulematta vastausta, sillä ovelle kolkutettiin kovasti. Siellä oli naapurin poika, joka kaipasi apua isälleen, joka oli yllättäen sairastunut kovasti.



- Tätä Sinä tarkoititkin rakas Herra Jeesus?




Monella tavalla Herra valmistaa meitä palveluksen tielle. Jospa osaisimme ottaa vaarin Hänen ohjauksestaan, niin saisimme kulkea ihmeellisiä teitä.
Varmaan Hänellä on varattuna meille tänäkin päivänä elämän tien varrelle tekoja, että me niissä vaeltaisimme.





Vähän tähän tapaan kerrottiin Ensio Lehtosen kertomuksessa, jota vähän lyhensin.





- - -




- Me olemme Hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme. Ef.2:10

Tienviittoja

Kuva liittyy vain otsikkoon :)




(Onkohan tämä läppärikin jo "läkähtynyt" helteistä, kun on niin hidas, eikä meinaa jaksaa kirjaimia pistää oikeaan järjestykseen, välillä kun vaikka painaa oikeat kirjaimet, niin silti joku näppäin ei teekkään jälkeä...ja vaikka yritän esilukea kirjoituksen, niin silti jää virheitä tekstiin ja kirjoitus on hitaampaa muutenkin :( Ei kiva!)



Mutta asiaan!





Ensio Lehtonen sanoi jo 60-luvulla, silloisesta uudesta sukupolvesta näin:




" Murheella toteamme, että kristillinen tieto katoaa ja Herran neuvoja pidetään halpoina, vanhanaikaisina ja aikansa eläneinä.
He sanovat, niinkuin profeetta on ennustanut tämän ajan lapsista: "Se on turhaa. Sillä me vaellamme omien neuvojemme mukaan, ja me teemme kukin oman pahan sydämen paatumuksen mukaan."





Me tiedämme, mihin pimeyteen ja eksytykseen me joudumme, jos hylkäämme Herran neuvot. Siksi me jäämme sydämen tuskassa rukoilemaan sukupolvemme ja jälkeentulevaisten puolesta, että Herran hyvät neuvot kelpaisivat meille kaikille tienviitaksi elämään.




Näin siis Ensio Lehtonen, aina ajankohtaista tekstiä.

Eräs saarna

Nuori sananjulistaja kiipesi saarnapönttöön...hetken hiljaisuuden jälkeen hän sanoi: "Hyvät ystävät, minun täytyy tunnustaa, että olen unohtanut koko saarnani."
Kirkossa kävi kohahdus. Nuori mies sai soperrettua anteeksipyynnön.
Hän oli valmistanut saarnansa huolella ja opetellut sen ulkoa. Mutta juuri aloittaessaan hänestä tuntui, että jotkut hymyilivät ivallisesti. Silloin hän sekaantui sanoissaan ja koko saarna pyyhkiytyi pois hänen päästään.




Istahtaessaan alas hän oli kuitenkin kuulevinaan äänen: "Enkö minä ole mitään tehnyt sinun edestäsi?" Se oli Vapahtajan ääni. Silloin hänen täytyi sydämessään vastata: "Kyllä, Sinä olet tehnyt kaikki minun edestäni."
"Miksi sinä et voi todistaa siitä? puhui sisäinen ääni edelleen.
"Luulen, että voin siitä jotakin sanoa", päätti nuori sananjulistaja.





Rohkeus ja ilo täyttivät hänen sydämensä, kun hän kääntyitakaisin saarnapönttöön ja alkoi puhua:



"Ystävät, te näette etten osaa saarnata, mutta minä rakastan kuitenkin Jeesusta Kristusta. Te tiedätte kuinka suuren muutoksen Hän on saanut aikaan elämässäni, kun Hän on kutsunut minut pimeydestä valkeuteensa. Ja vaikka minä en osaakkaas saarnata, täytyy minun kuitenkin julistaa Jeesuksen Kristuksen jaloja tekoja. Hän on antanut kaikki minun syntini anteeksi ja uuden sisällön koko elämääni"....






Tilaisuuden jälkeen eräs nuori mies tuli puhujan luokse ja sanoi: "Voisitteko rukoilla puolestani. Minäkin haluaisin löytää Hänet, jonka te olette löytänyt."





Tästä nuoresta sananjulistajasta tuli Jumalan mies, jonka julistuksen ytimenä on aina ollut Jeesuksen rakkaus syntisiä kohtaan.
Olkaamme mekin aina valmiita tekemään selkoa Jumaan ihmeelisistä teoista ja Hänen johdatuksestansa meidän elämässämme.
Henkilökohtainen todistuksemme on usein tehokkaampi kuin hyvin vamistetu saarna.





Tämäkin kertomus mukaeltu Ensio Lehtosen hyvistä kirjoituksista.






- - -





- Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa." 1. Piet. 2:9

Varjelija

Ensio Lehtonen kysyi lapsilta: "Mitä se merkitsee kun laulamme Ystävä sä lapsien, katso minuun pienehen? Lapset olivat laulaneet tämän tutun virren kovalla äänellä, he osasivat sen hyvin ja lauloivat sitä mielellään. Mutta nyt opettajan kysymys sai heidät mietteliäiksi. Mitä se tosiaan merkitsee, että Jeesus katsoo pienehen?





Kukaan ei aluksi tuntunut osaavan vastata tähän kysymykseen, eivät isommatkaan lapset. Mutta silloinpa kohosikin pienen Pekka-pojan käsi ylös. Kaikkea se Pekka luulee tietävänsä, hymähtivät isommat pojat.
- No, Pekka, sanoi opettaja.
Pekka nousi ja vastasi reippaasti:
- Se tarkoittaa sitä, että Jeesus katsoo minun perääni, että minä pääsen taivaaseen.





Se oli hieno ja viisas vastaus. Isotkin pojat katsoivat Pekkaa ihmeissään. Mistä hän sen tiesi ja osasi vastata noin viisaasti.
Pekka tiesi sen siitä, kun Pekan äidillä oli tapana sanoa Maija-siskolle: "Katso nyt Pekan perään, ettei hän jää auton alle". Kerran oli niin meinannut käydä, mutta Maija oli äkkiä tempaissut veljensä auton edestä syrjään. Niin Maija katsoi Pekan perään.





Samalla tavalla Jeesus katsoo meidän peräämme. Elämän tie on vaarallinen, onnettomuuksia sattuu tiheään. Mutta tiellä on myös Herra Jeesus, joka valvoo omiaan. Hän katsoo niiden perään, jotka panevat toivonsa Hänen johdatukseensa.
Kuinka turvallista onkaan ajatella , että hän katsoo meitäkin rakastavilla silmillään. Hän näkee vaarat jo kaukaa ja voi meitä auttaa oikealla tavalla ja oikealla ajalla.





Teksti mukaeltu Ensio Lehtosen tekstistä Risti sana-kirjasta vuodelta 1961.



- - -




- Käympä tahi makaan, sinä sen havaitset ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja askenut kätesi minun päälleni. Sen kaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen. Ps. 139: 3, 5, 6

Jos vetten läpi kuljet...

Ensio Lehtonen kertoi kertomuksen Fridtjof Nansenista, kuuluisasta pohjoisnaparetkeilijästä.


Tämä oli lähtenyt kerran eräällä naparetkellään emälaivasta pienen veneen kanssa erityiselle tutkimusmatkalle. Nansen ja hänen kumppaninsa kapteeni Sverdrup, olivat muutamien toisten miesten kanssa nousseet veneestä jäälle, joka samassa irtautui jäätiköstä ja lähti ajelehtimaan merelle päin. Miehet ymmärsivät seisovansa silmätysten kuoleman kanssa, koska he jäivät railon toiselle puolelle.




Silloin Nansen huomasi kahden miehen kadonneen toisten seurasta, he olivat kauempana kumartuneina Uuden Testamentin puoleen ja Nansen kuuli miten he rukoilivat Häneltä apua hädässä. Kohta tämän jälkeen nousi kova myrsky, joten vaara oli vielä kovempi.
Mutta silloin, kun he olivat jo menettäneet kaiken toivon, ja näytti siltä, että jäälautta viskautuisi myrskyn pyörteeseen, se äkkiä muutti suuntaa ja kulki kuin näkymättömän käden työntämänä kovalla vauhdilla kohti heidän veneettään.




He olivat pelastuneet. Hän, jota tuulet ja meri tottelevat, oli kuullut miesten rukoukset.

Jeesus oli mukana jäälautallakin ja ohjasi sen oikeaa tietä.






Eikö Hän sitten osaisi ohjata meidän elämäämme tänä päivänä? Varmasti osaa, kun me sitä Häneltä pyydämme!





- - -




"Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi , eivät ne sinua upota." Jes.43:2

Vanhaa, mutta aina ajankohtaista

Halusin kirjoittaa tännekin jotain,mutta mitä? Tuo mun "Päivän sanana" toimiva kirja, on enemmänkin evankelioiva tekstiltään, ja mahtaako tänne eksyä ketään, joka haluaisi tutustua Jeesukseen :) Itse mieluummin kirjoittaisinkin evankelioivia tekstejä, koska en koe olevani mikään "opettaja-tyyppi". Jos nyt en varsinaisesti evankelistakaan :)




Katsoin parista kirjasta päivän sanan kohtia, ja varsinkin Raamatun kohtia 14 pv:lle heinäkuuta. Toivottavasti joku niistä saisi jotain virvoitusta.





Ensin pätkä miehen uskoontultuaan saamasta todella vanhasta kirjasta Elämän leipää vuodelta -49. (Alkuperäiset tekstit vuodelta 1873). Jeesuksesta:




"...kuinka me voisimme jättää muistamatta sen nimen, joka on yli kaikkien nimien, joka syntiselle on suloisin kaikista nimistä, jotka milloinkaan voidaan lausua taivaassa ja maan päällä, sen nimen jossa yksin me tulemme autuaiksi, sen nimen joka virvoittaa työtä tekeväisiä ja raskautettuja, lohduttaa murheellisia, parantaa haavoitetut, lunastaa ja vapauttaa vangit, tekee köyhät rikkaiksi, pyyhkii pois synnit, tekee vanhurskaaksi ja autuaaksi. Se on se kallis nimi, jolla Jumala on nimittänyt itseänsä omassa pojassansa - lohdullinen Vapahtajan nimi - Jeesus.
Tässä nimessä Jumala on ilmoittanut koko sydämensä laadun syntistä kohtaan, iankaikkisen pelastuksensa neuvon, iankaikkisen rakkautensa, laupeutensa, kärsivällisyytensä, uskollisuutensa - kaiken, kaiken, mikä voi tehdä syntisen autuaaksi, kaiken sen on Jumala sisällyttänyt tähän nimeen Jeesus. Tämä lyhyt nimi on kokonainen evankeliumi. Syntisen pelastus on sen merkitys."



Näin C.O. Rosenius




Tässä kirjassa oli tosiaan pitkä luku, jossa käsiteltiin Jumalan nimen eri puolia.




Raamatun kohta siinä oli Luuk. 11:2 "Niin hän sanoi heille: kun rukoilette, sanokaa: Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi, (tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivassa).





Omassa (siis mieheltä lainassa olevassa) Ensio Lehtosen kirjassa Ristin sana, päivän Raamatunkohta oli tämä:




Dan.12:3 "Ja taidolliset loistavat kuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti."






Miten meille onkaan kertynyt noita "vanhoja" hartauskirjoja...Ensio Lehtosenkin kirja on vuodelta -61...mutta Raamattuhan se vasta vanha (alkuperäiseltä tekstiltään) onkin ja aina sama ja ajankohtainen..."Jumalan sana ei koskaan katoa".





Vielä pätkä vanhasta hartauskirjasta, Chistoph Blumhardtin Rukouskirja vuodelta-33: "Me kiitämme Sinua, että monissa kokemuksissamme, niin tuskallisia kuin ne ovatkin, saamme kuitenkin sanoa: Kuinka moninaisessa hädässä armollinen Jumala onkaan levittänyt suojaavat siivet ylitsemme! Amen!"




Siunausta ja Jumalan sanan valoa päiviisi!

Tien valinta

Ensio Lehtonen kertoo kuinka hän oli matkalla synnyipitäjäänsä Taivassaloon. Hän tuli tienhaaraan josta erkani kaksi tietä, huonompi ja parempi. Hän lähti parempaa tietä pitkin, koska ajatteli sen johtavan perille. Jossain välissä hän päätti kuitenkin tarkistaa asian ja meni kysymään tien varren talosta, että pääseekö sitä tietä Taivassaloon.
- Kyllä te nyt olette väärällä tiellä, hän sai kuulla, palatkaa takaisin sinne tienhaaraan.






Jaakobkin oli kerran tienhaarassa , jonka nimi oli Beetel. Hänkin valitsi silloin väärän tien, sitä tietä hän sa kulkea monta vuotta. Kun hän vihdoin huomasi olevansa väärällä tiellä, Jumala sanoi hänelle: - Mene takaisin Beeteliin.
Vaikka paluutie oli vaikea, Jaakob palasi takaisin Beeteliin, ja siellä rakensi Herran särkyneen alttarin, ja Herra armahti häntä.
Ja niin hän valitsi oikean tien, jota kulki elämänsä loppuun asti ja pääsi perille.





Olemmeko me tänään oikealla tiellä? Jos emme ole, Herra kehoittaa meitä palaamaan oikealle tielle.




Tienviitta (Jumalan sana) sanoo:
"Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie leveä, joka vie kadotukseen ja monta on, jotka siitä sisälle menevät. Mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat jotka sen löytävät."




Tämä kertomus mukaeltu Ensio Lehtosen kertomuksesta.




- - -





- "Katso minä panen teidän eteenne elämän tien ja kuoleman tien." Jer.21:8





- - -





Itsellä alkoi tänä aamuna soimaan laulu, joka meni jotenkin näin:




"Käännyn Herran puoleen, laulan Herran kiitosta.
Esteet ei voi estää Herran voimaa valtavaa.
Valta Herran on, valta, voima verraton,
nimeen Jeesuksen siinä voima on!"




Ulkona pilvet peittää taivaan, mutta kirkastuvaa on luvassa :)

Tie kotiin

Ristin sana-kirjasta äidin ja pojan keskustelu.




- Kun olen käynyt lyseon, tulee minusta ylioppilas, kertoi koulupoika iloisena.

- Entä sitten? kysyi äiti.

- Menen yliopistoon ja minusta tulee maisteri.

- Entä sitten?

-Panen rahaa kokoon ja ostan auton ja sitten rakennan oman talon.

- Entä sitten?


Äidin toistuvat kysymykset alkoivat jo kiusata poikaa, ja mietteissään hän vastasi:

- Kaipa sitten on kuoltava.

- Entä sitten? kysyi äiti vielä kuin kuiskaamalla, ja kyyneleitä näkyi hänen silmissään.



Poika ei enää vastannut, vaan jäi hiljaa miettimään elämn suurinta kysymystä, sen viimeisintä ja vakavinta.

Äiti oli jo löytänyt siihen vastauksen. Jeesus on hänelle tie, joka vie hänet iäiseen elämään kuoleman jälkeen. Niin hän uskoi.
Tiedämmekö me tien Isän kotiin?



Ensio lehtonen




- - -




- Ja mihin minä menen, tien sinne te tiedätte. Jh.14:4

Viimeiset sanat

"Nämä ovat Daavidin viimeiset sanat, kirjoitetaan Pyhässä Kirjassa. Daavidin viimeiset sanat säilyivät mielissä. Ne kirjoitettiin muistiin. Ne olivat kuin siltana poissiirtyneen ja tänne jääneiden välillä."




Näin kirjoitti Ensio Lehtonen, ja jatkaa...





Viimeiset sanat - onkohan mikään niin varmaa kuin se, että kerran mekin kaikki sanomme viimeiset sanamme. Nekin jävät mieliin. Ehkäpä joku kirjoittaa ne muistiin. Lasten lapsillekin saatetaan niistä vielä puhua. Sinun viimeisistä sanoistasi. Ja minun.






Mitä ne ovat?





Mitä ovat turhanpuhujan viimeiset sanat? Kirolija kiroaa kerran viimeisen kirouksensa, sekö jää jäljelle jääneiden mieliin? Valehtelija pettää viimeisen kerran, valheko jää jäljelle?




Valhetta, kirousta ja turhia sanoja on maailma täynnä. Kuinka monelle ne jäävätkään viimeisiksi sanoiksi...





Mitkä ovat minun viimeiset sanani? Ja mitkä sinun?
Kerran me ne sanomme, töihin lähtiessämme,ulos mennessämme tai maata pannessamme. Emme silloin aavista, että ne olivatkin viimeiset sanamme. Emme tulleet enää takaisin, emme nousseet enää ylös. Suumme oli vaiennut. Mutta viimeiset sanamme jäävät elämään. Oi, jospa ne olisivat siunauksesn sanoja!





- - -





"Jos joku puhuu, puhukoon niinkuin Jumalan sanoja." 1.Piet. 4:11






- - -





Luin kirjaa "Unelmien varjot", josta toisessa blogissa (Ilo elää) kerroinkin. Siinä eräs nuori nainen kuoli sairauden murtamana, ja kuollessaan hän sanoi: "Oi miten kaunista musiikkia,kuuletko?" hän sanoi siskolleen, joka piti häntä kädestä, " niin kaunista", hän sanoi ja kuoli hymy huulillaan. Sellaisen kuoleman me jokainen varmaan tahtoisimme.


Tosin en tiedä miten paljon tuossa kirjassa oli totta ja mikä kirjailijan kerronnan vapautta, mutta joka tapauksessa se perustuu tosi tapahtumiin, ja henkilöt ovat olleet todellisia henkilöitä. Luultavasti tuokin naisen kuoleman tapahtuminen noin, oli aivan totta ja jäljelle jääneiden kertomaa.




Meidän elinpäivämme ovat luetut ja Jumalan tiedossa, kumpa voisimme elää ne Hänelle kunniaksi eikä häpeäksi!


Siunausta jokaiselle, joka täällä piipahtaa :)

Vanhan ajan telttakokouksia

Niitä meidän seurakunta järjesti useamman Juhannuksena. Puhujiakin oli lähemmäs kymmenen yhteensä, kun kokouksia oli neljänä päivänä ja parhaimpina päivinä kolme tilaisuutta päivässä. Itse olimme kuuntelemassa viittä tilaisuutta. Hyviä puheita sekä musiikkia oli ja paljon porukkaa teltassa :)






Ison teltan lisäksi siellä oli kahviteltta, jossa oli myös Lähetyspöytä, jonne minäkin olin jotain tehnyt. Lisäksi oli vielä kolmas teltta, jossa oli pyhäkoulu isompien tilaisuuksien aikana.






Toivottavasti "Jumalan sana ei tyhjänä palaja" ja vaikka siellä oli paljon uskovia, toivottavasti myös heitä jotka eivät vielä olleet uskossa.




..."Hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme ja ymmärrämme....Hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti. Amen." Ef.3:20-21

Kristuksen evankeliumin sana

"Kristuksen evankeliumi, jota julistetaan Hengen voimassa, on kansamme ainoa pelastus, sanoi Frank Mangs eräässä yhteydessä. Se on tuttu sana. Mutta uskon, että siinä on erikoinen paino sanoilla: Kristuksen evankeliumi."





"Olemmeko uskollisia tälle taivaalliselle näylle? Onko Kristus tullut yhä edelleen julistetuksi siksi vanhurskaudeksi, joka vapauttaa ja luo uutta elämää. Pelkään, että luopumusta on kaikkialla tapahtumassa."





Näin Ensio Lehtonen 60-luvulla. Mitä hän nyt ajattelisikaan tästä maailman ajasta, tässä sitä Jumalan sanasta luopumista varsinkin on.





Ja Ensio Lehtosta edelleen: "Me tarvitsemme uutta Hengen vuodatusta, joka kirkastaisi Kristuksen ristiinnaulittuna ja ylös herätettynä. Me tarvitsemme entistä elävämpää Kristuksen evankeliumin julistusta Pyhässä Hengessä kansamme keskellä.
Kristuksen evankeliumi on kallis lahja, jonka voimaa, armoa ja valkeutta saamme nytkin nauttia."





Tämä sopii erityisen hyvin tähän maailmanaikaan kun kaikki menee vain pahemmaksi.





- - -





"Valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva." 2.Kor. 4:4





Kumpa Herra vielä armahtaisi Suomen kansaa!

Loppumattomat aarteet

- Äiti, mitä sinä sitten luet, kun olet lukenut koko Raamatun lävitse? kysyi pieni tyttö, nähdessään äidin panevan kirjanmerkin Raamatun väliin.
- Alan taas uudestaan alusta, vastasi äiti

- Mutta silloinhan sinä tiedät kaikki mitä Raamatussa on. Yleensähän sinä pistät luetun kirjan hyllyyn. Miksi sinä sitten luet Raamatun monta kertaa?




- Katsos kun Raamattu on aina uusi kirja, vaikka lukisimme ja opiskelisimme sitä koko elämämme, emme koskaan oppisi kaikkea. Se on kuin kultakaivos, josta aina löytyy uutta kultaa. Jo satoja vuosia sitten ihmiset alkoivat etsiä aarteita Raamatusta, ja kuitenkin siinä on tarpeeksi rikkautta meitä ja meidän jälkeenkin tulevia varten. Raamattu ei tule koskaan vanhaksi. Niin kauan kuin maailma on, sen sisältö on aina uusi. Ja kaikki, jotka uskovat Raamattuun, tulevat pelastumaan. Sillä Jeesus itse on sanonut:

"Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani ei koskaan katoa."




Kun luet Raamattua ja rukoilet, että Jeesus avaisi silmäsi ja antaisi sinulle ymmärrystä, tulet käsittämään Raamatun aarteet.




Näin äiti opetti tytärtään Ensio Lehtosen kertomuksessa, jonka tässä mukaeltuna kirjoitin. Maiset aarteet katoavat, mutta Jumalan Sanan aarteet pysyvät aina :)





Raamattu sanoo: "Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun lakiasi." Ps.119:165

Sanan valo

Ensio Lehtonen kertoi että hän ei koskaan unohtanut isänsä luottavaista sanaa, kun he kulkivat laivalla pimeällä merellä, ja isä sanoi: "Ensio, tuolla näet majakan valon,ohjaa laivaa sitä kohti. Minä menen vähän nukkumaan."
Isä oli mennyt alas ja Ensio jäi laivaa ohjaamaan pimeällä ja vähän myrskyävällä merellä. Hän oli iloinen, että isä luotti häneen.
Hän katsoi kiinteästi majakkaan ja ohjasi sitä kohti. Isä nukkui rauhassa ja Ensiollakin oli turvallinen olo. Mitäs pimeydestä ja salakareista kun majakan valo ohjasi!














Jumalan sana on se loistava majakka elon merellä. Sen turvin pääsemme toivottuun satamaan.
















Ensio Lehtonen kertoi, että hänellä oli "majakkanaan" lause, jonka hän oli saanut uskoon tullessaan. Pastori oli antanut sen hänelle, ja käskenyt kirjoittaa nimen Ensio "he" ja "lammas" sanojen tilalle. Kuinka monesti hän olikaan iloinnut siitä, ettei "kukaan ryöstä Ensiota minun kädestäni."





Jos sinullakin on joku erikoinen sana Herralta pidä siitä kiinni. Kiitä siitä.





Näin siis Ensio Lehtosen puhetta vuosien takaa Sessen miettimänä :)






Raamatunkohta oli tämä:



"Sitä lujempi on meille nyt profetaalinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta." 2 Piet. 1:19





- - -





Itsellä soi tänä aamuna päässä laulu:




"Ahdistetut saavat kuulla
Hän on kuollut ristin puulla,
ettei kukaan hukkuisi.
Voiton sai Hän maailmalta,
murtui syyllisyyden valta,
joka meitä kahlitsi."



Herra kanssasi tänäänkin !