keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Kristuksen evankeliumi












Eräänä aamuna luin Raamatusta tämän kohdan, joka erilailla "kolahti" minuun. Teksti oli 2.Kor.4 jakeet 1-7






"Sen tähden kun meillä on tämä virka, joka on osaksemme tullut, me emme lannistu, vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä.
Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat niissä uskottomissa joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen joka on Jumalan kuva."









"Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra, ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden. Sillä Jumala, joka sanoi "loistakoon valkeus pimeydestä" on se , joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa."



(Tuonkin sanan Kristuksen "kasvoissa", olen aina ajatellut/lukenut "kasvoista").





Kumpa osaisi oikealla tavalla pitää esillä Jumalan evankeliumia, edes jollain lailla, niin ettei "meidän evenkeliumimme jäisi peittoon".




perjantai 15. syyskuuta 2017

Väsyneelle





Syyskuun 15. Jumala puhuu-kirjasta.






Hiljainen voima




Lepää minussa. Kun väsynyt luonto kapinoi, se on kutsu lepoon. Lepää, kunnes Jumalan elämän voima virtaa kauttasi.
Älä pelkää tulevaisuutta. Ole hiljaa, vaiti. Tässä hiljaisuudessa saat voiman joka pysyy.
Maailma näkee voimaa vain toimannassa. Valtakuntani piirissä voima on hiljaisuudessa. "Rauhallisuus ja luottamus on teidän väkevyytenne."
Mikä lupaus! Miten ihana täyttymys! Voima rauhassa ja rauha voimassa. Lepää Minussa, iloitse Minussa.
















Tuo ylläoleva teksti sopiikin hyvin syksyyn joka on muutenkin usein sekä luonnossa että ihmisellä väsymyksen ja "riisumisen" aikaa.
Mutta hyvissä käsissä saamme levätä, kun Jumalan käsiin jäämme lepäämään :)






Eilen minulta oli pyydetty jotain runoani, jonka lausuisin "soppa kirkossa".





Tämän runon valitsin, joka oli syntynyt vuosia sitten syksyn ja masennuksen keskellä. Muistan kun kävelin hiekkatietä pitkin, oli kovasti sumua, lokakuun hämärtyvä päivä, masentunut olo ja tuntui ettei elämässä ole mitään toivoa, ei mitään odotettavaa, niin silloin alkoi tuo runo muotoutua.





"Särkyneitä, onhan meitä
liian monta päällä maan.
Elämään niin pettyneitä,
mistä toivon löytää saa?

Usvasumu kaiken peittää
askeleet vie pimentoon.
Ken tästä käy, voi toivon heittää,
vaan en vielä siihen valmis oo.

Heitän uskon ankkurin,
-jos tuskin aina uskonkaan-
ennenkin Herra käteen tarttui,
ehkä Hän tekee sen uudestaan.

Toivon säde pienen pieni
usvan takaa kimaltaa.
Kenties vielä löydän tieni,
kenties löydän parempaa.

Elämäni käteen Herran
annan jälleen uudestaan.
Hän ostanut on minut kerran
hylkäisikö milloinkaan."





Sanahan vakuuttaa: "En minä sinua hylkää enkä jätä." Luotetaan siihen, sillä Hänen sanansa on luotettava!

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Ei muuta nimeä





Kerroinkin toisessa Ilo elää-blogissani kuinka mies löysi jätepisteeltä maassa olevasta laatikosta Jumala-puhuu-kirjan, ja antoi sen minulle. Siinä on "päivän sana" jokaiselle päivälle. Tuossa ei ole Raamatun kohtaa, joten en ole kyllä luopunut vanhasta " Rukouskirjastakaan", jossa on Raamatun kohta ja rukous joka päivälle, vaan nyt käytän molempia rinnakkain :)





No, jokatapauksessa tämän päivän sana oli hyvä tuossa Jumala puhuu-kirjassa. Sen otsikko oli tuo minunkin otsikkoni "Ei muuta nimeä".




"Nimeni voimassa paha väistyy, hyvä tulee avuksesi. Pahuuden henkivoimat pakenevat Jeesus-nimen edestä. Huuda Hänen nimeään avuksi pelon, heikkouden, surun, tuskan keskeltä. Hän ei voi olla vastaamatta. "Jeesus".
Käytä Hänen nimeään usein. Ajattele, miten loputtomasti lapset huutavat "äiti". Saadakseen avun , pyytäessään ratkaisua, kaikessa: "Äiti". Käytä Jeesuksen nimeä samalla tavalla - yksinkertaisesti, luonnollisesti, painolla. "Jeesus".






Käytä sitä apua tarvitessasi, mutta käytä myös ilmaistaksesi rakkautta. Sanotpa sen ääneen tai sydämesi hiljaisuudessa, se muuttaa riitasointuisen ilmapiirin rakkauden ilmapiiriksi. Se kohottaa keskustelun ja ajattelun tason. "Jeesus".

















Omakohtaisesti voin kertoa, että itse olen viime vuosina ruvennut oppimaan huutamaan avuksi Jeesusta ihan joka päiväisissä asioissa. Ja kun usein olen yksin kotona on helppoakin voihkaista "Jeesus auta" pienissäkin avun tarpeissa. Esim. tietokone ongelmissa, ompelukone ongelmissa, jotain etsiessä, ym...ym..






Mitä enemmän tulee ikää, niin huomaan tarvitsevani ihan maallisissa asioissa aina vain enemmän Hänen apuaan. Ja saan "huutaa" Jeesus auta!






Esimerkki tästä eiliseltä:

Meidän entinen "itse ladattava" leimasin, missä on seurakunnan leima, oli hajonnut ja kävimme ostamassa uuden (joka sivumennen sanottuna oli turhan kallis..) Kotona mun piti ruveta laittamaan siihen kirjaimet paikoilleen ja ne olivat sellaisessa pienessä levyssä ne pikkuiset kirjaimet. Edellisen leimasimen laittamisesta oli jo vuosia, ja huomasin näköni huonontuneen (johtuneeko sitten alkavasta kaihista, vai ihan muusta), niin oli vaikea nähdä tarkasti niitä kirjaimia ja sen vuoksi vaikeaa pinseteillä laittaa oikeat pikkuruiset kirjaimet siihen leimasimeen. Ja kun ne vielä tulevat siihen ikäänkuin väärinpäin.





Laitoin kirkkaan pöytälamppu valon ja otin avukseni vielä suurennuslasin, silti saatuani kirjaimet paikoilleen ja kokeiltuani sitä huomasin että muutamassa paikassa oli ällän tilalla J ja joku muukin kirjain oli väärin. Kyllä siellä tuli huokaistua ja ääneenkin varmaan sanottua "Jeesus auta! Ja kyllä Hän yleensä auttaa, tavalla tai toisella!





No ei muuta kuin vaihtamaan ne väärät kirjaimet ja lopputulos oli kuitenkin hyvä :) Ja syy miksi minä laitoin leimasimen kuntoon, eikä mies, on yksinkertainen. Miehellä on huonompi näkö ja lyhyempi pinna :) Eli mun on yleensä tehtävä pikkutarkat hommat.

(Vaikka kyllä tuossa itselläkin meinasi hermo mennä). Tuo nyt oli tuollainen pieni asia, mutta olipa iso tai pieni, Häneltä voi aina apua pyytää, niinkuin lapset vanhemmiltaan.






Vanhuuteemme astikin Hän on sama, Hän nostaa, kantaa ja auttaa. Onneksi saa luottaa siihen, mitä vaikeuksia sittenkin on tulossa, niin perillä on voitto!







"Luota vaan aina Jeesus nimen voimaan, luota vaan, Hän tuo rauhan sydämeen. Luota vaan, vaikka vaikeudet painaa, niiden kautta johtaa tiesi taivaaseen. Halleluja kiitos sulle rakas Jeesus, halleluja kun sä kaiken uhrasit..." Tuo laulu alkoi soida mielessäni äsken.