perjantai 28. heinäkuuta 2017

Pitkästä aikaa..










Valitettavan pitkästä aikaa palasin taas tälle puolelle blogia...tuonne Ilo elää-blogiin on tullut enemmän kirjoitettua. Jotenkin on vaan tuntunut, ettei ole mitään, yhtään mitään, kirjoitettavaa noin hengellisessä mielessä.






Kun toinen blogini täytti jo 7 vuotta ja tämäkin on ollut tässä rinnalla noin puolitoista vuotta, tuli mieleen katsoa mistä aiheista olen tänne kirjoittanut. Huomasin, että niitä on luettu eniten, jotka on olleet omakohtaisia kokemuksia ja tapahtumia. Yli 20 kertaa katsottuja sivuja on ollut aiheista:



-Yön ajatuksia
-Niin se lähti käyntiin...
-Huippukivi
-Jumalan kansan koti-ikävä
-Koettelemuksissa
-Erämaassakin voi kukoistaa
-Kolme kurjaa koota





Mitä tästä pitäisi ajatella... No, ainakin täytyy yrittää taas tehdä parannusta tässäkin, ettei tämä blogi kokonaan unohdu syrjään. Se on kyllä harmi, kun tämä blogi jäi jotenkin sen Ilo elää-blogin "ala-jaostoksi", ja kun en muista kirjoittaa blogiin mainintaa, että Kotimatkalla-blogissa on uutta julkaisua.






Kuitenkin tärkeintä olisi tässä pimenevässä maailmassa tuoda ilmi Jeesuksen sovitustyötä meidän puolestamme ja sitä mahdollisuutta jota Hän tarjoaa. Mutta lukevatko uskosta osattomat hengellistä blogia? Siksi olen yrittänyt pitää Jeesusta/uskoa esillä tavallisessa blogissanikin ja samoin facebookissa, enemmän tai vähemmän. Viime aikoina valitettavasti vähemmän.
Kuitenkin pysytään Jeesuksen linjalla ja kirjoitetaan kun Hän antaa kirjoittamista :)
Siunausta päivääsi ja elämääsi!

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Siunattu virhe :)










En tiedä mitä kohtaa luin Raamatusta tänä aamuna, ilmeisesti kuitenkin "väärän" kohdan, päivän sanaa, koska en sitä enää löytänyt..., (se oli tuosta alla olevasta kohdasta) mutta se oli varmaan tarkoitus, koska päässäni alkoi sitten soida laulu:



"Herra elää, kiitetty olkoon kallioni,
ylistetty pelastukseni Jumala!"






Tuo riittää <3 Armo riittää!





keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Sielun ankkuri...





Mun täytyy tunnustaa, että pitkiin aikoihin ei ole hengelliset laulut soineet päässäni herätessäni...niinkuin aiemmin. Mutta ihana yllätys oli kun tänä aamuna soi päässäni (hengessäni)laulu:




"Uudista mut astiaksi, josta muutkin juoda vois, elon vettä elämäksi, joka janon ottaa pois....." Vain tuo kohta, sitä olen nyt lauleskellut :)






Uudistustahan me kaikki tarvitsemme aika ajoin, kun maailma huolineen on saanut Pyhän Hengen hiljaisen äänen taka-alalle. Jossain luki, että "Pyhä Henki on herrasmies, Hän ei koskaan tule väkisin elämäämme ja sydämeemme".
Rakas ystäväni sairastaa ja hänen tautinsa on edennyt... Hän kuvaa mielellään kukkia ja laittelee minullekin kukka kuvia kännykällä, niinpä ajattelin minäkin laittaa hänelle muutaman kukkakuvan piristykseksi. Kuitenkin, kun törmäsin känny-kuviani selatessani, tähän ankkuri-kuvaan, niin tuli mieleen tämä jae: "Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja,..."Hebr. 6:19 33/38 käännös. Tuon kohdan lähetin hänelle Ankkuri-kuvan kanssa, sekä muuten toisen kukkakuvan.

















Häneltä tuli viesti, että viestini oli tullut hänelle ihan oikeaan aikaan...niin se Jumala vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä.









Elävä Toivo kirjassa tuo kohta sanotaan näin: "Pelastumisen toivo on kuin sielun vahva ankkuri, joka on heitetty taivaan pyhän esiripun taakse Jumalan luo. Kristus on mennyt sinne jo edeltäpäin rukoilemaan puolestamme...."






Luotetaan tuohon toivoon ja iloitaan siitä, että Kristus itse rukoilee puolestamme :)


keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Apua kärsiville ja sairaille











Tuo otsikko on Elävä toivo-kirjasta aamulla lukemani luvun otsikko. Tämä kohta siitä, toi muistoja mieleen: "Jos joku teistä kärsii jostakin, rukoilkoon. Jos joku on onnellinen, niin ylistäköön siitä Herraa. Jos joku teistä on sairas, kutsukoon luokseen seurakunnan vanhimmat. Näiden tehtävä on rukoilla sairaan puolesta, voidella häntä öljyllä ja pyytää Herraa parantamaan hänet.Jos he rukoilevat uskoen, Herra tekee sairaan terveeksi, ja jos hänen omalla tunnollaan on syntiä, Herra antaa hänelle anteeksi."






Kerran sain kokea parantumisen juuri tuolla tavalla. Mulla oli niska niin kipeä, etten voinut yhtään sitä jännittää enkä paljon liikuttaa...enkä päässyt esim. sängystä ylös, kuin miehen auttamana ja silloinkin sattui, niin että piti huutaa...olin käynyt TK:ssa ja saanut särkylääkkeitä ja jotain lihaksia rentouttavaa... olin siirtynyt patjalle lattialle nukkumaan puoli istuvassa asennossa, jotta pääsisin kierähtämällä ylös, ettei tarvitsisi aina miestä huutaa. Näin meni pari päivää ja itkin jo kivusta ja väsymyksestä. Mies päätti kutsua vanhimmiston jäseniä seurakunnasta rukoilemaan meille mun puolesta. Kaksi tuttua vanhemmisto-veljeä sieltä tulikin, voitelivat öljyllä ja rukoilivat ja siitä hetkestä aloin parantua nopeasti, kiitos Herralle! Hän on sama tänäänkin!!







Laitoin tuosta Facebookiinkin "todistuksen" tänään, kun se tuli mieleen.






Olkaa siunattuja tänäänkin!