Päivät on menneet nyt niin hitaasti, johtuneeko tuosta rinnan kipeydestä. (Se on nimittin taas ollut niin kipeä). Meinasin aloittaa tämän kirjoituksen, että "eräänä päivänä" , sitten havahduin miettiessäni siihen, että sehän oli eilen! Siis eilen aamulla heräsin kun kuulin huudettavan "Sepi!" (Se on miehen antama lempinimi minulle :)
Ajattelin miehen huutavan mulle aamuherätyksen...kun olimme lähdössä kaupunkiin.
Katsoin kelloa, se oli 6.30. Ei hyvänen aika näin aikaisin tarvitse nousta...olenko nähnyt unta... Samassa rupesi mielessäni soimaan laulu, hyvin selvästi ja kovasti: "Voit ehkä yrittää elää riskitöntä elämää ja lasikaapissa voit aarteitasi suojella"...laulu kuulosti tutulta ja unisena mietin mikä laulu se oli ja samassa soi jatko siitä päässäni: "Anna kaikki tai ei mitään, se on hintana elämän. Anna peliin koko pieni sydän, saat itse paljon enemmän. Anna kaikki tai ei mitään, älä taakse jää vilkuilemaan, silloin kun on aika nousta Jeesusta seuraamaan."
Samassa mulle tuli synnintunto ja katumus miten olen uskoanikin pitänyt ikäänkuin lasikaapissa piilossa ja tosiaan yrittänyt elää riskitöntä elämää, sellaista suojattua...täällä maalla se on hyvin sujunutkin... Sain tehdä parannusta ja luovuttaa elämäni Jeesukselle uudestaan, kokonaan. Sanoin Jeesukselle: Sinun elämäsi on minun ja minun elämäni on sinun! Tuo lausekin tuli ihan kuin sisältäni itsestään, yllättäen.
Rukoilin siinä aikani ja läksin sitten alakertaan. Väsymys oli kuin pois pyyhitty. Tiesin, että olin kohdannut Jumalan ja arvasinkin, ettei mies ollut huutanut mua. Se varmistui kun kysyin hältä: "Huusitko sä mua?" Ei ollut huutanut. Ymmärsin, että Jumala oli käyttänyt huumorintajuisesti miehen mulle antamaa nimeä, koska tiesi, että siihen havahtuisin. Kerroin tapauksen miehelle ja tänään haluan kertoa sen seurakunnassa, jos mahdollista. Se oli minulle erittäin todellista.
Halutessanne voitte lukea 1.Samuelin kirja luku 3: Herra kutsuu Samuelia.
Ylistetty olkoon Herra!
