lauantai 12. elokuuta 2017

Päivän rukous







Tämän päivän rukous vanhassa rukouskirjassa oli minusta hyvin sopiva tosiaan tähänkin päivään, tähänkin aikaan ja tähänkin maahan...olkoonkin, että on alunperin vuodelta-26 ja Saksasta.





"Herra, Jumalamme, katso Sinä puoleemme ja anna meidän olla suurten kansojen keskellä se kansa, joka tahtoo palvella Sinua. Anna Sinä sydämemme saada voimaa, silloinkin kun meidän täytyy kestää kaikenlaisia koettelemuksia ja kaikki käy meille vaikeaksi maan päällä. Auta meitä julistamaan Sinun nimeäsi ja olemaan Sinun todistajiasi. Sinähän olet voimakas ja tiedät, miten Sinä varjelet meitä ja täytät meidät valollasi. Ja niin me alati uudistettuin ja virkein mielin sekä iloiten saamme julistaa sitä pelastusta, joka tulee Jeesuksessa Kristuksessa, Herrassamme, Sinun kaikkivaltiaan hyvyytesi ja laupeutesi kautta. Amen."






Jospa, voi jospa, Suomen kansa voisi olla se kansa joka palvelisi Jumalaa ja panisi toivonsa Häneen, koska Hän on ainoa toivomme!

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Varjoisilla poluilla





Päivän rukous vuodelta-26:




"Me kiitämme sinua, taivaallinen Isä, että saamme kokea Sinun johdatustasi, sinun Herrauttasi, niin että mekin alati saamme olla niiden elävien ihmisten joukossa, jotka täynnä iloa ylistävät ja kiittävät Sinua vaikeinakin päivinä.
Niin, juuri silloin me tahdommekin kuulua niihin, jotka kiittävät, ja niihin, jotka iloitsevat, niihin jotka yhä uudestaan saavat elää luottavaisina sekä kokea sitä hyvää, mitä Sinä maan päällä annat. Anna Sinä ihmisten maailman saavuttaa määränsä ja lopulta tulla saatetuksi Sinun käsiisi. Amen!"





Christoph Blumhardt






Raamatun kohta oli Kol.1: 12-14





"...kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa, häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan poikansa valtakuntaan."






Minä tietysti tapani mukaan luin koko luvun, koska minusta tuo pari jaetta on liian lyhyt Raamatun "aamupalaksi" :) Varsinkin kun ei päivän aikana useinkaan enää tule Raamattua luettua.

















Mitä muuten kuuluu... elämän varjoisat puolet on tulleet tiettäväksi viime päivinä...ei omassa elämässä mutta muuten. Eilen oltiin tuttavan muistotilaisuudessa, tänään sain selville, että äitini mies oli siunattu haudan lepoon 85-vuotiaana. Yritin hänelle aamulla soittaa, kun ei ollut mitään kuulunut viime aikoina....puhelin numero ei ollut käytössä ja eikä facebook-tilikään ollut aktiivinen...arvasinkin jo asian ja seurakunnan sivulta löysinkin ilmoituksen siunaamisesta haudan lepoon...kumma ettei ollut ilmoitettu meille mitään, vaikka niin paljon on oltu hänen kanssaan tekemisissä varsinkin äidin eläessä ja sen jälkeenkin. Hän oli hyvä ihminen! Onneksi sain hänelle vielä oikein kunnolla todistaa kerran puhelimessa viimeisen vuoden aikana, kun silloin tunsin siihen oikein kehoitusta Jumalalta.





Ystävänikin sairastaa vakavaa sairautta ja hoidon aloituskin siirtyi hänen tämän hetkisen vointinsa takia. Herra siunatkoon häntäkin! Onneksi voimme hänen kansaan viestitellä, kun hän ei saa paljon tavata ihmisiä, ettei tule mitään pöpöjä.






Yöllä on kovasti satanut vettä ja maailma on harmaa, mutta harmaankin pilven takana on aurinko, niin se on meidän elämässämmekin :)













perjantai 28. heinäkuuta 2017

Pitkästä aikaa..










Valitettavan pitkästä aikaa palasin taas tälle puolelle blogia...tuonne Ilo elää-blogiin on tullut enemmän kirjoitettua. Jotenkin on vaan tuntunut, ettei ole mitään, yhtään mitään, kirjoitettavaa noin hengellisessä mielessä.






Kun toinen blogini täytti jo 7 vuotta ja tämäkin on ollut tässä rinnalla noin puolitoista vuotta, tuli mieleen katsoa mistä aiheista olen tänne kirjoittanut. Huomasin, että niitä on luettu eniten, jotka on olleet omakohtaisia kokemuksia ja tapahtumia. Yli 20 kertaa katsottuja sivuja on ollut aiheista:



-Yön ajatuksia
-Niin se lähti käyntiin...
-Huippukivi
-Jumalan kansan koti-ikävä
-Koettelemuksissa
-Erämaassakin voi kukoistaa
-Kolme kurjaa koota





Mitä tästä pitäisi ajatella... No, ainakin täytyy yrittää taas tehdä parannusta tässäkin, ettei tämä blogi kokonaan unohdu syrjään. Se on kyllä harmi, kun tämä blogi jäi jotenkin sen Ilo elää-blogin "ala-jaostoksi", ja kun en muista kirjoittaa blogiin mainintaa, että Kotimatkalla-blogissa on uutta julkaisua.






Kuitenkin tärkeintä olisi tässä pimenevässä maailmassa tuoda ilmi Jeesuksen sovitustyötä meidän puolestamme ja sitä mahdollisuutta jota Hän tarjoaa. Mutta lukevatko uskosta osattomat hengellistä blogia? Siksi olen yrittänyt pitää Jeesusta/uskoa esillä tavallisessa blogissanikin ja samoin facebookissa, enemmän tai vähemmän. Viime aikoina valitettavasti vähemmän.
Kuitenkin pysytään Jeesuksen linjalla ja kirjoitetaan kun Hän antaa kirjoittamista :)
Siunausta päivääsi ja elämääsi!

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Siunattu virhe :)










En tiedä mitä kohtaa luin Raamatusta tänä aamuna, ilmeisesti kuitenkin "väärän" kohdan, päivän sanaa, koska en sitä enää löytänyt..., (se oli tuosta alla olevasta kohdasta) mutta se oli varmaan tarkoitus, koska päässäni alkoi sitten soida laulu:



"Herra elää, kiitetty olkoon kallioni,
ylistetty pelastukseni Jumala!"






Tuo riittää <3 Armo riittää!





keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Sielun ankkuri...





Mun täytyy tunnustaa, että pitkiin aikoihin ei ole hengelliset laulut soineet päässäni herätessäni...niinkuin aiemmin. Mutta ihana yllätys oli kun tänä aamuna soi päässäni (hengessäni)laulu:




"Uudista mut astiaksi, josta muutkin juoda vois, elon vettä elämäksi, joka janon ottaa pois....." Vain tuo kohta, sitä olen nyt lauleskellut :)






Uudistustahan me kaikki tarvitsemme aika ajoin, kun maailma huolineen on saanut Pyhän Hengen hiljaisen äänen taka-alalle. Jossain luki, että "Pyhä Henki on herrasmies, Hän ei koskaan tule väkisin elämäämme ja sydämeemme".
Rakas ystäväni sairastaa ja hänen tautinsa on edennyt... Hän kuvaa mielellään kukkia ja laittelee minullekin kukka kuvia kännykällä, niinpä ajattelin minäkin laittaa hänelle muutaman kukkakuvan piristykseksi. Kuitenkin, kun törmäsin känny-kuviani selatessani, tähän ankkuri-kuvaan, niin tuli mieleen tämä jae: "Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja,..."Hebr. 6:19 33/38 käännös. Tuon kohdan lähetin hänelle Ankkuri-kuvan kanssa, sekä muuten toisen kukkakuvan.

















Häneltä tuli viesti, että viestini oli tullut hänelle ihan oikeaan aikaan...niin se Jumala vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä.









Elävä Toivo kirjassa tuo kohta sanotaan näin: "Pelastumisen toivo on kuin sielun vahva ankkuri, joka on heitetty taivaan pyhän esiripun taakse Jumalan luo. Kristus on mennyt sinne jo edeltäpäin rukoilemaan puolestamme...."






Luotetaan tuohon toivoon ja iloitaan siitä, että Kristus itse rukoilee puolestamme :)


tiistai 4. heinäkuuta 2017

Apua kärsiville ja sairaille











Tuo otsikko on Elävä toivo-kirjasta aamulla lukemani luvun otsikko. Tämä kohta siitä, toi muistoja mieleen: "Jos joku teistä kärsii jostakin, rukoilkoon. Jos joku on onnellinen, niin ylistäköön siitä Herraa. Jos joku teistä on sairas, kutsukoon luokseen seurakunnan vanhimmat. Näiden tehtävä on rukoilla sairaan puolesta, voidella häntä öljyllä ja pyytää Herraa parantamaan hänet.Jos he rukoilevat uskoen, Herra tekee sairaan terveeksi, ja jos hänen omalla tunnollaan on syntiä, Herra antaa hänelle anteeksi."






Kerran sain kokea parantumisen juuri tuolla tavalla. Mulla oli niska niin kipeä, etten voinut yhtään sitä jännittää enkä paljon liikuttaa...enkä päässyt esim. sängystä ylös, kuin miehen auttamana ja silloinkin sattui, niin että piti huutaa...olin käynyt TK:ssa ja saanut särkylääkkeitä ja jotain lihaksia rentouttavaa... olin siirtynyt patjalle lattialle nukkumaan puoli istuvassa asennossa, jotta pääsisin kierähtämällä ylös, ettei tarvitsisi aina miestä huutaa. Näin meni pari päivää ja itkin jo kivusta ja väsymyksestä. Mies päätti kutsua vanhimmiston jäseniä seurakunnasta rukoilemaan meille mun puolesta. Kaksi tuttua vanhemmisto-veljeä sieltä tulikin, voitelivat öljyllä ja rukoilivat ja siitä hetkestä aloin parantua nopeasti, kiitos Herralle! Hän on sama tänäänkin!!







Laitoin tuosta Facebookiinkin "todistuksen" tänään, kun se tuli mieleen.






Olkaa siunattuja tänäänkin!

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Kolme kurjaa koota










Tässä eräänä päivänä melko uudet ystävämme tulivat auttamaan meitä. Mies oli soittanut pariskunnan miehelle ja pyytänyt tätä tulemaan auttamaan puun kaadossa, koska se oli sellaisessa paikassa, ettei uskaltanut sitä yksin kaataa. Ja pakko oli se kaataa, koska varmaan viikkoon ei ollut tv:stä näkynyt juuri mitään, kun oli "heikko singnaali"...meillä kun on pakko olla lautas-antenni, kun muuten ei näy mitään noiden lähellä olevien kallioden vuoksi. Vaan nyt oli sekin lakannut toimimasta ja epäilimme syyksi isoksi kasvanutta kuusta, joka oli juuri lautas-antennin näkyvyys linjalla...








No, ystävä-mies lupasi tulla ja otti vaimonsa mukaan. Mulla iski tietysti taas häpeä huonosti hoidetusta pihasta :( ...varsinkin kun olemme nähneet heidän niin hienon talon hyvin hoidettuine pihoineen. Tänä vuonnahan mua ei ole senkään vertaa kiinnostanut tuo pihan hoito ja kun olen niin väsynytkin ollut koko ajan.
Ystävän vaimo on oikein himo-puutarhan hoitaja ja alkoi heti nyppiä heiniä pois marjapensaiden ym alta. Minä puolustuksekseni sanoin, etten ole mikään viherpeukalo ja olen ollut tavallistakin väsyneempi... olin nolo.
Onneksi hän sanoi, että jos en loukkaannu niin hän mielellään nyppisi heiniä pois kun hän tykkää sitä kotonakin aina tehdä... No tietysti annoin luvan :) Ja hänen miehensä todisti asian, että hän saa aina iltaisin huudella vaimoaan pois puutarhasta.















Eli kaikki meni hyvin ja kun en "kehdannut" katsella sivusta hänen touhuaan rikkaruohojen kimpussa, niin rupesin itsekin perkaamaan pensaiden alustoja :) Kuusi tuli kaadettua ja pätkittyä miesten toimesta, rikkaruohot vähenivät huomattavasti, kahvit juotiin ulkona työn päälle ja tv:kin alkoi näkyä taas :)
Eli loppu hyvin, kaikki hyvin...niinhän sitä luulisi.







Vaan kuinkas sitten kävikään...keskellä yötä havahduin hereille ja heti oli päällä sellainen häpeä omasta väsyneisyydestäni ja saamattomuudestani ja nämä kolme koota hyökkäsivät kimppuuni: Kateus, katkeruus ja kauna... Kateus siitä että miksi en voi olla yhtä ahkera ja aikaansaava kuin esim. tämä ystävä, katkeruus siitä , että miksi minun pitää olla se joka saa aina hävetä itseään ja pieni kauna Jumalaa kohtaan, miksi minusta tällaisen teit ja vähän kauna tätä ystävääkin kohtaan, että miksi hänen piti käytöksellään "muistuttaa" minua omasta huonoudestani.







Onneksi kuitenkin pian ymmärsin, että meidän sielujemme vihollinenhan se on joka tuommoisia kuiskuttelee... Niin kuin Jumalan sana sanoo:
Esim. Ef.4:31 "Kaikki katkeruus olkoon kaukana teistä.." ja ... "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan"... ja Apt.8:23 " näen sinun olevan täynnä katkeruuden sappea..."






Ja: 1 Piet. 2:1 "pankaa siis pois ... kateus ja panettelu", Tiit. 3:3 " elimme pahuudessa ja kateudessa"...






Aina on parannuksen paikka... vain Ristin mies voi kiusattuja auttaa, hän on suurempi kuin vihollinen tai oma sydämemme. ...Jos sydämemme syyttää meitä, Jumala on suurempi kuin sydämemme ja tietää kaikki." 1.Joh. 3:20